Juha Lehtonen: Jumala ei kaipaa saavutuksiamme vaan yhteyttä kanssamme
- Minulle itselleni ja ehä myös monille muille on tyypillistä tekemisen kautta olemassa oleminen. Me ajattelemme olevamme juuri niin hyviä, kuin mitä me suoritamme ja teemme, totesi pastori Juha Lehtonen puheessaan Tiekartta-illassa 30.4.2013.
Jeesuksen vertausta tuhlaajapojasta avaten Juha Lehtonen osoitti, miten kyse on Isän ja lapsen kompastelutkin kestävästä suhteesta, jota ei voi eikä tarvitse itse ansaita.
Voit kuunnella Juha Lehtosen erittäin rohkaisevan ja vapunviettoon
hyvin sopivan 24 minuutin mittaisen puheen sivun yläreunassa olevalla
soittimella.
Tiistain 30.4.2013 osuessa vappuaattoon Tiekartta-illassa vietettiin samalla vaihtoehtoista vappujuhlaa siman, munkkien, kahvin ja muun maittavan tarjoilun parissa. Ruohonjuuritason puheenvuoron illan teemaan toi Marjo Graniittiaho. Tilaisuuden juonsi Heidi Kuitunen ja musiikista huolehti Mika Hakkarainen.
--- Tiivistelmä Juha Lehtosen opetuksesta ---
JUMALA EI KAIPAA SAAVUTUKSIAMME, VAAN YHTEYTTÄ KANSSAMME
Tarina isästä ja kahdesta veljestä
Luuk. 15:11-32
Nuoren veljen osa
Jokaisella on etuoikeus olla kuin tuo nuorempi veli. Olemmehan enemmän tai vähemmän tehneet vääriä valintoja, satuttaneet ihmisiä ja tuhlanneet elämäämme. Jumalan pyhyyden edessä hyvätkin tekomme ovat turhuutta.
Harva kuitenkaan haluaa olla nuorempi veli, sillä se on
nöyryyttävää ja noloa. Hän epäonnistui lähes kaikessa mihin ryhtyi.
Loppujenlopuksikin hän pelastui vain siksi, että hänellä oli niin hyvä isä.
Sanoman ydin
Toivon, että pystyt sanomaan seuraavat asiat ilman epäilystä:
- Olen pelastettu ja rakastettu juuri tällaisenaan.
- Jumala haluaa yhteyttä kanssani.
- Jeesus rakastaa minua syvästi siitä huolimatta,
mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä & ajatellut tai ollut ajattelematta
& sanonut tai jättänyt sanomatta.
Nämä totuudet nuorempi veli sai elää todeksi. Hän ei odottanut tällaista kohtelua. Hän ei myöskään ansainnut tällaista kohtelua. Mutta isän reaktio oli ehdoton:
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. 21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja
pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen
jalkaansa; 23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja
pitäkäämme iloa, 24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän
oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
Vanhempi veli
Helposti ajatellaan, että vanhemmalla veljellä oli armoton ja kylmä. Todellisuudessa hän täyttää kaikki ne mitat, mitä yleisesti arvostetaan. Hän on ahkera, uskollinen, luotettava, rikas, nöyrä ja osaava. Upea kuvaus hänestä löytyy jakeista 24-25 ”Ja he rupesivat iloa pitämään. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla….”
Kohdatessaan ylitse ymmärryksen käyvää armahtavaisuutta ja
rakkautta, hänen koko maailmansa romahtaa. Yhtäkkinen tilanne paljastaa,
minkälainen sydän kaiken tuon ahkeruuden ja hyvän tekemisen takana oli ollut.
Kumman valitset
Jeesuksen kertomuksessa on kaksi keskeistä asiaa: 1) Isän suhtautuminen molempiin poikiinsa, 2) poikien suhtautuminen lapsen asemaansa.
Haluatko olla Jumalan valtakunnan työläinen VAI Rakastavan Isän lapsi? Ymmärrän, että voimme toki olla molempia, mutta kumpi on identiteettiämme määrittävä asia: työläinen vai lapsi.
-----
