Yrjö Niemi, Justiina Honkanen: Yksinäisyyden ei tarvitse merkitä toivottomuutta eikä yksin jäämistä

Myös yksin jäänyt tai jätetty voi elää täyteläistä elämää. Jumalan perheväellä eli seurakunnalla on tarjota yksinäiselle monenlaisia polkuja yhteyteen. Edes kosminen yksinäisyys, jonka jokainen joutuu kohtaamaan, ei välttämättä merkitse yksin ja hylätyksi jäämistä.

 

 

Tällaisia kysymyksiä pohdittiin  Kasvuhuone-illassa tiistaina 25.3.2014 klo 18.30  Puutarhureina kysymyksiä availemassa olivat Yrjö Niemi, Justiina Honkanen ja Reijo Telaranta.

 

Tilaisuuden, joka järjestettiin kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää, juonsi Kaija Telaranta. Musiikista vastasivat Mika Hakkarainen ja Petri Helmi. Lopuksi kahviteltiin kodikkaissa kahviporukoissa, joissa keskustelu illan teemasta jatkui vilkkaana.

 

 

--------

 

 

Otteita Kasvuhuone-illassa käydystä keskustelusta

 

Voit kuunnella koko 26 minuutin keskustelun sivun yläreunassa olevalla soittimella

 

 

 

 

 

Yksinäisyyttä muiden keskellä

 

 

 

Yrjö Niemi:

 

- Minulla on hienoja ystäviä, jotka kutsuvat minua mukaan, vaikka minulla ei vaimoa enää ole. Kun meitä oli aikaisemmin kaksi, niin mukaan meneminen oli erilaista. Nyt ei ole enää valtavaa halukkuutta lähteä. Puolison menetyksen mukana jotain kuolee myös näissä asioissa.

 

 

 

- Minulle seurakunta on iso perhe, joka pitää minua pystyssä. Samalla tavalla, kun olen täällä teidän joukossanne, niin täällä on ihana olla, eikä mielessä ole minkäänlaisia yksinäisyyden tunteita. Mutta kun menen kotiin, niin silloin ne kaikki yksinäisyyden tunteet tulevat. Samoin kun liikun maailmalla, mieleen tulee koko ajan asioita, joita olen tehnyt vaimon kanssa ja joista on paljon muistoja. Sellaisia tulee aivan väkisin ja kyyneleet ovat silmissä lähes päivittäin.

 

 

 

Justiina Honkanen:

 

- Yksinäisyyden hetket ovat konkreettisimpia ehkä silloin, kun koulussa on joulu- tai kevätjuhla, joissa on läsnä upeita perheitä. Jokaisen juhlan yhteydessä toivoo, että seuraavassa juhlassa minullakin on ystävä rinnallani. Mutta kun ei ole, niin se on aina sellainen riipaiseva hetki.

 

 

 

- Kun yksinäisyyden kivun hetkellä ruikuttaa Taivaan Isälle ja Jeesukselle, että missä se minun puolisoni viipyy, niin silloin Jeesus sanoo, että hei, minä olen tässä!

 

 

 

- Sellaisina hetkinä Jeesuksen lohdutus on hyvin voimakas ja todellinen. Vaikka me emme silmillämme näe Jeesusta tässä, niin olen saanut kokea moneen kertaan, että olen päässyt Jeesuksen syliin.

 

 

 

Tulevaisuus ja toivo yksinäisyydenkin keskellä

 

 

 

Yrjö:

 

- Olen haudannut ihmisiä jo reilut neljäkymmentä vuotta. Mitään muuta asiaa en ole miettinyt niin paljon kuin sitä, mitä minä sieltä arkun päästä sanon omaisille. Yritän tuoda heille Raamatun lohdutuksen ja puhua niin, että omaiset löytäisivät Herran ja lohdutuksen. Sen enempää ei voi tehdä kuin lohduttaa ja yrittää auttaa löytämään tien Herran yhteyteen. Voimme rukoilla heidän puolestaan ja muistaa rukouksessa myös poismenneitä.

 

 

 

- Monet ovat sanoneet, ettei meidän elämällämme ole täällä mitään merkitystä. Kaikki on sattumaa ja päättyy kuolemaan.

 

 

 

- Minulla on tässä kuva 17 000 valovuoden takaa. Tähtitieteilijät nimesivät tämän kuvan Jumalan kädeksi. Tässä on selkeästi käden muoto. Kuva kertoo minulle iankaikkisesta elämästä. Se kertoo myös siitä, että me jokainen olemme kosmisesti yksin. Paraskaan avioliitto ei voi meistä täysin tätä kosmista yksinäisyyttä poistaa. Yksin me tänne synnymme, yksin me täältä lähdemme. Kuitenkin, kun me olemme uskossa, niin me tiedämme, ettemme me ole kuitenkaan yksin. Eli kuten psalmin kahdeksan kirjoittaja (Psalmi 8:4-5) sanoo: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen  - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.”

 

 

 

- Jesajan kirjassa ovat sanat (Jes.49:16): ”Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt”. Kun naulat lävistivät Jeesuksen ranteet, ne lävistivät myös Isän sydämen. Eräs ystävä sanoikin tästä kuvasta, että siinä näkyvät myös merkit siitä, miten meidät on nauloilla piirretty Jumalan käteen.

 

 

 

- On aivan hullua, että me välillä luulemme olevamme koko maailman keskus ja vaadimme Jumalaa tilille erilaisista asioista ja vaadimme, että hänen pitäisi vastata meidän kaikenlaisiin kysymyksiimme. Tällainen kuva palauttaa meidät oikeisiin mittasuhteisiin. Se kertoo, kuinka mitättömiä me täällä itsessämme olemme. Aikamme täällä on hirveän lyhyt, mutta silti Jumala on rakkaudessaan meidät luonut, me olemme hänen tekoaan ja hänen rakkautensa meitä kohtaan on Jeesuksessa valtavan suuri.

 

 

 

----------------- 

 

Tilaisuuden kuvasi Kalevi Saarela

 

----------------- 

 

 

 

Tilaisuudesta Viikkouutisissa julkaistu ennakkojuttu:

 

Yksinäisyys ja masennus kulkevat käsi kädessä

 

 

 

Jo noin puolet pääkaupunkiseudun talouksista on yhden henkilön talouksia. Yksinäisten, yksin jätettyjen ja yksin jääneiden osuus väestöstä kastaa jatkuvasti. Se tarjoaa hyvän kasvupohjan uuden kansantautimme masennuksen nopealle lisääntymiselle.

 

 

 

Miten lääkitä yksinäisyyden kipeyttä? Miten löytää polku yksinäisyydestä yhteyteen ja vuorovaikutukseen? Mitä Jumalan perheväellä, seurakunnalla voisi olla tarjottavana yksinäisyyteen? Siinä Kasvuhuone-illan teemoja tiistaina 25.3. klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää.

 

 

 

- Vaikeinta on se, että ei ole häntä, jonka kanssa voisi jakaa elämää, kumppanuutta. Aviopuolison menetys vie yksinäisyyteen. Avioliitossa on tottunut jakamaan ilot ja surut, keskusteleman, tekemään yhdessä, arvioimaan, saamaan palautetta. Surua ei voi ystävätkään helpottaa, se on kannettava yksin, kertoo puolisonsa menettänyt rovasti Yrjö Niemi, joka vierailee 25.3. Kasvuhuone-illassa.

 

 

 

- Yksinäisyys ja masennus kulkevat käsi kädessä. Yksinään on paljon helpompi masentua, ei ole rohkaisijaa lähellä. Monen kohdalla unelma ja kaipaus oman aviopuolison löytymisestä ei ole toteutunut. Se masentaa. Yksinäisyyteen on silloin helppo jäädä ja jopa torjua toisten ihmisten yritykset lähestyä. Läheisten ihmisten puuttuminen heikentää helposti elämän tarkoituksen kokemista, kenen hyväksi elää.

 

 

 

- Puolisoni menettäminen on saanut minut toimimaan entistä aktiivisemmin yksinäisten kohtaamiseksi. Seurakunnassa tapaamme, jaamme asioita, käymme kylässä. Olen pyrkinyt kutsumaan yksinäisiä yhteyteen, olemaan yhdessä, ei vain seuraamaan ohjelmaa.

 

-Tien löytyminen yhteyteen on seurakuntiemme suurimpia haasteita, niin että ihmiset voisivat löytää ystäviä ja ystävyyttä. Raamattupiirit, katekumenaatti- ja Alfa-kurssien keskusteluryhmät, saunaillat, retket, leirit ja matkat luovat yhteyttä. Seurakunnan elämän pitäisi olla sellaista, että se vetää puoleensa, että tulijat kohdataan oikeasti ja ajan kanssa eikä heti riennetä omiin koteihin, Yrjö Niemi sanoo.

 

 

 

Kasvuhuone-illoissa on aluksi kolmen hengen keskustelu, joka alustaa illan aiheen. Sen jälkeen on mahdollisuus jatkaa iltaa useissa kahviporukoissa leppoisasti illan aiheesta keskustellen tai keskustelua kuunnellen.

 

 

 

Kasvuhuone-illassa tiistaina 25.3. klo 18.30 ovat ”puutarhureina” illan teemaa availemassa Yrjö Niemi, Justiina Honkanen ja Reijo Telaranta. Juontajana on Kaija Telaranta ja musiikissa Mika Hakkarainen.  Kevätkauden viikoittaisista Kasvuhuone-illoista kerrotaan: www.missiojarvenpaa.fi

 

 ------------ 

 

Seuraavan tiistain aihe:

 

Kasvuhuone 1.4.2014 Miten kasvaa vanhenemiseen

 

 

 

Miten elää ja vanheta mielekkäästi nuoruutta palvovan kulttuurin keskellä?  

 

Onko eläkeikä täyttymys vai menetys?

 

Mitä Jumalalla on varattuna ikääntyneille?

 

Mistä kertovat nimitykset ”ikääntynyt, ikäihminen, vanhus”?

 

Tällaisia kysymyksiä pohditaan tiistaina 1.4.2014 klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää. Puutarhureina teemaa availevat Jaakko Harjuvaara, Terttu Talikainen ja Reijo Telaranta, juonto Kaija Telaranta, musiikki Ritva Lehto-Kekki. Kahvitarjoilua ja iloista seurustelua.

 

--------