Liisa Sirén, Arja Jakoaho-Hyyryläinen: Kärsimys liittyy ihmisen elämään
Mitä tehdä, kun sairaus ja kivut iskevät? Mihin silloin voi turvautua? Miten säilyttää usko, kun Jumalakin tuntuu olevan kaukana? Tällaisia kysymyksiä pohdittiin Kasvuhuoneessa Arja Jakoaho-Hyyryläisen ja Liisa Sirénin kanssa tiistaina 18.3.2014
Tilaisuus järjestettiin klo 18.30
kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää. Puutarhureina
illan kysymyksiä availemassa olivat Arja Jakoaho-Hyyryläinen, Liisa Sirén ja Reijo Telaranta. Kasvuhuone-illan juonsi Kaija Telaranta ja musiikista vastasivat Miika Koivistoinen ja Vili Palokangas.
OTTEITA ILLAN KESKUSTELUSTA
Voit kuunnella koko 28 minuutin mittaisen keskustelun sivun yläreunassa olevalla soittimella.
Liisa:
- Joku ihminen voi jopa nauttia siitä, että hän on kärsimyksessä. Hän ei välttämättä halua pois kärsimyksestä, sillä voi olla, että hän saa paljon huomiota kärsimyksensä keskellä. Tällainen kokemus minulla on joidenkin ihmisten kohdalla.
- Itse ajattelen, että kärsimys joko vie minua lähemmäksi Jumalaa tai se vie kauemmaksi hänestä.
Arja:
- Kun minulla oli kärsimyksien kanssa oikein vaikea vaihe, minulla oli hyvin vahva kokemus siitä, että Jumala oli minut hylännyt. Vaikeinta oli se pimeys, johon tunsin joutuneeni. Jumala oli jotenkin hukassa. Ajattelin, että jos Jumala sallii minulle tällaisen kärsimyksen, niin hän ei voi välittää minusta. Tuloksena oli prosessi, jossa pääsin hyvin pikkuhiljaa eteenpäin.
Liisa:
- Kuvittelin itsestäni, että minä olen tällainen hyvä, kiltti ja auttavainen ihminen. En ymmärtänyt eläväni hyvin kaukana Jumalasta ja tekeväni paljon sellaista, mikä ei ollut Jumalan mielen mukaista. Kun kärsimykset tulivat, en ajatellut että Jumala oli minut hylännyt. Ajattelin, että tämä on nyt minulle palkka synneistäni. Sen keskellä jouduin ainakin viideksitoista vuodeksi kovaan kouluun. Kun katselen kaikkea jälkeenpäin, ajattelen, että en minä olisi Jeesusta löytänyt, ellei näitä vaikeita ja kipeitä asioita olisi tullut minun elämääni.
Arja:
- Jos tunnen, että minua ahdistaa, niin Raamatun lukeminen ja rukous tuovat levollisen ja rauhallisen olon. Tosin silloin, kun kärsimykset olivat todella suuret, sekään ei enää tahtonut auttaa.
- Tuossa vaikeassa vaiheessa, jossa koin ihmisten ja myös Jumalan hylänneen minut, olin mukana raamattupiirissä. Siellä oli tuki ja hyvä olla. Tiesin, että ainakin he rakastavat minua. Samalla vähitellen avautui myös se, ettei Jumala sittenkään ole minua hylännyt vaan hän rakastaa minua..
Liisa:
- Minulle uskovien yhteys on ollut vaikeina hetkinä tärkeä apu ja tuki. Jopa silloin, kun ei itse enää jaksa rukoilla, auttaa tieto siitä, että ystävät rukoilevat ja myös Jeesus rukoilee minun puolestani.
- Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että meidän ei pidä yrittää nopeuttaa sitä vaihetta, jonka Jumala on meille sallinut. Pimeä laakso on kuljettava läpi luottaen siihen, että Jumala on sielläkin läsnä. Nyt kun omat kärsimykseni on pääosin jo takanapäin, olen kärsivien ystävien rinnalla kulkiessani yrittänyt malttaa olla kiirehtimättä asioiden kulkua.
- Sana ”kärsiä” on tavattoman laaja. Jos näen, että ihminen on laitettu sellaiseen elämänvaiheeseen, johon kuuluu paljon vaikeita asioita, voin kulkea hänen rinnallaan ja voin rukoilla hänen puolestaan ja kanssaan. Ajattelen, etten kuitenkaan voi yrittää hoputtaa häntä sanoen, että nyt äkkiä pois siitä pimeästä laaksosta.
-------
Kuvat: Kalevi Saarela
-------
Seuraava Kasvuhuone-ilta 25.3.2014 klo 18.30:
Miten löytää polku yksinäisyydestä yhteyteen
- Onko yksinäisyys vapaus vai kahle?
- Voiko yksin jäänyt tai jätetty elää täyteläistä elämää?
- Mitä Jumalan perheväellä on tarjota yksinäiselle?
Tällaisia kysymyksiä pohditaan Kasvuhuoneessa tiistaina 25.3.2014 klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää.
Puutarhureina kysymyksiä availemassa ovat Yrjö Niemi, Justiina Honkanen ja Reijo Telaranta. Tilaisuuden juontaa Kaija Telaranta, musiikki Mika Hakkarainen. Lopuksi kahvit kodikkaissa kahviporukoissa.
Lisää viikoittaisista Kasvuhuone-illoista löytyy kautta.
