- Suomalaiset ovat hanakoita taistelemaan lain airojen kanssa.
- Velvollisudesta raataminen ja palveleminen johtaa hengelliseen kuolemaan.
Siinä pari mielenkintoista näkökulmaa 18.2.2014 Kasvuhuone-ilassa käydystä keskustelusta.
Kasvuhuone-iltaan oli jälleen ladattu tärkeitä ja vakavia teemoja: Voiko kuollut herätä eloon ja aloittaa kasvun uudelleen? Mitä tarvitaan, että hengellisestä kannosta puhkeaa uusi tuore versi? Kuinka kuitettunut hengellinen kelo voi jälleen kasvaa ja tuottaa hedelmää?
Tällaisia jännittäviä ja elämää suurempia kysymyksiä pohditaan tiistaina 18.2.2014 klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää.
Puutarhureina tämän illan teemoja availemassa ja muokkaamassa ovat Kari Muukka, Miika Koivistoinen ja Reijo Telaranta. Tilaisuuden juonsi Heidi Kuitunen ja yhteislaulut johto kitaransa kanssa Kari Muukka.
Auditoriossa käydyn keskustelun jälkeen siirryttiin iltakahville mukaviin kahviporukoihin. Niissä virisi illan teemasta ja kuullusta keskustelusta vilkasta ajatustenvaihtoa.
POIMINTOJA KÄYDYSTÄ KESKUSTELUSTA:
Koko 30 minuutin keskustelun voit kuunnella sivun yläreuynassa olevalla soittimella
Miika: Palkan toivossa raataminen johtaa hengelliseen kuolemaan
- Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta myös vanhempi veli oli hukassa. Se on mielenkiintoinen asia, joka usein unohtuu meiltä. Vanhempi veli edusti farisealaisuutta, uskonnollisuutta, jossa raadettiin, että saataisiin palkka. Tällaista uskonnollisuutta löytyy edelleen. Koemme olevamme orjan asemassa, jossa meidän pitää raataa saadaksemme palkka. Silloin me olemme hukassa, hengellisesti kuolleita.
- Jeesus sanoo Ilmestyskirjassa Sarden seurakunnalle, että sinä olet elävien kirjoissa, muta sinä olet kuollut. Eli ne teot, joita seurakunnassa tehtiin, eivät riittäneet, koska teot eivät täyttäneet Jumalan vaatimuksia. Tässä on asian ydin: Jos me teemme tekoja vain saadaksemme siitä palkkion, niin kyse on hengellisestä kuolemasta.
Kari: Tekemisen, suorittamisen ja selviytymisen asenne voi hiipiä myös jumalasuhteeseemme
- Suomalaisen perusolemukseen liittyy jo ilmaston, ankaran talven ja pitkän pimeyden takia vahvasti suorittaminen, suoriutuminen ja selviytyminen. Lisäksi me suomalaiset olemme vahvasti luterilaisia. Maallistuneen Euroopan keskellä me olemme täällä pohjoisessa luterilaisuuden viimeinen linnake.
- Vaikka olen itse herätyskristillinen ja olen toiminut koko ikäni herätysliikkeissä, niin tunnen itsessänikin selvästi luterilaisuuden perusvireen: minkä teet, tee se hyvin, tee se niin kuin Herralle. Tällainen asenne elämään voi helposti sekoittua myös jumalasuhteeseen. Me ryhdymme myös siinä tekemään, suorittamaan ja selviytymään. Sellainen asenne on vihollisen juoni meitä kohtaan.
- Kun menen seurakuntaan, niin näen siellä ihmisiä, jotka uskovat tällaisia vihollisen valheita. He saattavat todistaa, miten Jumala on hyvä, ja sitten heitä ei näy viikkoihin, kunnes he taas tulevat kertomaan Jumalan ihmeistä elämässään kadoten jälleen viikoiksi jonnekin. He ovat niin kuin delfiinejä, jotka vuoroin sukeltavat, vuoroin hyppäävät korkealle ilmaan. Ja sitten on niitä, jotka vakaasti sammakkoa uiden etenevät vuodesta toiseen ja ovat mukana erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa.
Kari: Jumala kutsuu meitä kelluttelemaan uimapatjalla
- Jumalan tahto on, että me kelluttelisimme Jumalan uimapatjalla. Ja sen uimapatjan nimi on Jeesuksen Kristuksen armo. Että me emme vääntäisi, uida räpiköisi, sukeltelisi emmekä ponkaisisi korkealle vaan oppisimme luottamaan Jeesuksen sanaan: Minun armossani on sinulle kylliksi. Me suomalaiset olemme niin hanakoita taistelemaan lain airojen kanssa. Me hikoilemme vuosikymmenestä toiseen ja pyrimme laittamaan toisiamme järjestykseen siinä, kuka on enemmän ja kuka vähemmän soutanut. Näin siitä huolimatta, että Jeesus koko ajan takoo päähämme, että minun armossani on sinulle kylliksi.
- Vihollinen käyttää meidän vahvuuksiamme, meidän tunnollisuuttamme ja kasvatustamme meitä vastaan. Jos me emme kuuntele noita houkutuksia vaan opimme tekemään asiat levosta käsin, niin me olemme vielä paljon parempia kuin velvollisuudentuntoisesti raataessamme.
Miika: Meidän on opitava tuntemaan myös Isän sydän eikä vain hänen käskyjään
- Vertausta tuhlaajapojasta voisi oikeastaan sanoa vertaukseksi rakastavasta Isästä. Siinä Jeesus opettaa meille, millainen Isän ja lapsen suhde on ja millainen on Isän sydän. Ydin on siinä, että meidän pitäisi oppia tuntemaan Isän sydän eikä vain hänen käskynsä. Kun me opimme tuntemaan Isän sydämen, niin kyllä se saa aikaan meissä aitoa, iloista ja luonnollista hengellisyyttä.
- Jos meillä ei ole kokemuksia tällaisesta rakastavasta isästä, niin asia saattaa jäädä meille pelkäksi teoriaksi. Mutta uskon, että Jumala kyllä antaa meille tällaisia kokemuksia ihmisten, seurakunnan ja ystävien kautta. Tällä tavalla Jumala eheyttää meitä, ja se näkyy iloisena seurakuntaelämänä ja myös uskonelämässämme. Silloin rukous on iloista ylistämistä, eikä palveleminen ole raatamista.
Kari: Jeesuksen jalkojen juuressa istuva Maria on kuin akkuaan lataava kännykkä
- Kyse on tasapainosta meidän sydämissämme. Kun usko Kristukseen roihahtaa sydämissämme liekkiin, niin se ei jätä meitä pysymään paikoillemme. Me emme suorastaan voi pysyä paikoillamme, sillä rakkaus ei ole ainoastaan tunne, se on samalla teonsana verbi, rakkaus tekee ja palvelee. Kertomuksessa Martasta ja Mariasta Jeesus ikään kuin maalaa meille ääripäät. On Martta, joka suorittaa ja tekee ja palvelee. On myös Maria, joka on löytänyt aarteen ja kaikin voimin sisäistää ja lataa itseensä kaikkea Jeesuksen tarjoamaa hyväksyntää ja rakkautta. Maria on ihminen, joka on löytänyt jotain. Hän on kulkemassa kohti sitä oikeaa, hän on niin kuin kännykkä laturissa. Äkkiä palkit täyttyvät, elämä sykkii ja hän kysyy: ”Jeesus, kuinka voin palvella sinua?”
- On vaarallista palvella siitä näkökulmasta, että minä saan suorittaa, sillä siihen liittyy tarve saada arvostusta, tunnustusta, asemaa ja vaikutusvaltaa, koska minä olen ansainnut sen. Mutta kun lähden liikkeelle suhteesta käsin, suhteesta ja rakkaudesta Kristukseen ja seurakuntaan, niin en tarvitse mitään muuta. Riittää että minulla on Jeesus. Saan olla hänen seurassaan, hän lataa minua ja voin olla elämässä eteenpäin vievän elävän veden äärellä.
- Ihailen marttoja. Heitä näkee seurakunnissa paljon ja heitä tarvitaan, mutta tarvitaan myös marioja, ihmisiä, jotka pysähtyvät, latautuvat ja lähtevät sitten liikkeelle palelemaan.
-------------------
Seuraava Kasvuhuone-ilta 25.2. klo 18:
Miten minusta tuli minä?
Miten ja miksi minusta tuli minä?
Millainen on hengellinen kasvutarinani?
Mistä en luopuisi, mitä ehkä haluaisin unohtaa?
Tällaisia pohditaan tiistaina 25.2.2014 klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää. Puutarhureina Jaakko Harjuvaara, Seija Leveelahti ja Reijo Telaranta, juonto Heidi Kuitunen, musiikki Hineini; Anne ja Jarmo Savolainen & ryhmä. Kahvitarjoilua mukavissa kahviporukoissa ja iloista seurustelua.
Tervetuloa mukaan!
Lisää Kasvuhuone-illoista teemoineen ja keskusteluineen sekä jo toteutuneiden iltojen kuvineen, referaatteineen ja äänitteineen .