Jaakko Harjuvaara, Terttu Talikainen: Aitous ja rehellisyys tarjoavat hyvän vanhuuden

Jumalan töistä ei jäädä koskaan eläkkeelle. Hänellä on tärkeitä tehtäviä myös vanhoille lapsilleen. Jo anteeksi saatujen virheiden jatkuva katuminen ja murehtiminen antavat meistä kristityistä ankean ja vähemmän puoleensa vetävän kuvan.

Miten elää ja vanheta nuoruutta palvovan kulttuurin keskellä?  Onko eläkeikä kypsyyttä ja vapautta vai pelkkää luopumista? Tarvitaanko vanjoja ihmisiä enää mihinkään? Ovatko vanhat vaivoina ja vastuksina vai perinteen kantajia?

Tällaisia kysymyksiä pohdittiin tiistaina 1.4.2014 klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää. Puutarhureina teemaa availivat Jaakko Harjuvaara, Terttu Talikainen ja Reijo Telaranta,. Tilaisuuden juonsi Kaija Telaranta. Yhteislaulut säesti ja johti Ritva Lehto-Kekki. Ohjelman jälkeen illan teemasta virisi vilkkaita keskusteluja useissa kahviporukoissa.

OTTEITA ILLAN KESKUSTELUSTA:

Koko 26 minuutin keskustelu on kuunneltavissa sinun yläreunassa olevalla soittimella.

Mistä tietää olevansa vanha?

Jaakko Harjuvaara:

- Kyllä sen huomaa, monestakin asiasta. Ei jaksa niin paljon kuin aikaisemmin, ei ehdi, on kömpelö ja kolhii itseään eikä muista asioita niin kuin aikaisemmin. Tämä on ihanaa aikaa, kun joka päivä voi oppia yhden uuden asian ja unohtaa kaksi vanhaa.

Terttu Talikainen:

 - Joku viisas on sanonut, että jos ei vanhana muuta opi, niin oppiipa ainakin hitaasti kävelemään. Kyllä vanhenemisen huomaa. Olen ollut tähän asti tosi terve, mutta nyt aivan viime kuukausina on alkanut tulla kaikenlaista raihnautta.

- Olen omalla kohdallani huomannut, että vanheneminen tapahtuu pikkuhiljaa. Se on tavallaan hiipinyt elämään. Kun tähän asti on tottunut siihen, että päivän aikana ehtii tehdä hyvin paljon ja vaikka minkälaisia asioita, niin nyt huomaa päivän usein menevän ja asioiden jäävän seuraavaan päivään. Toisaalta siivoamisessa on ryhtynyt ajattelemaan, ettei se pöly niin valtavasti haittaa, pyyhin sitten kun jaksan. Vanhetessa on oppinut tällaisissa asioissa myös armahtamaan itseään.

Millaisia paineita nuoruutta ihannoiva aikamme vanhenevalle kenties synnyttää?

Jaakko:

- Tuntuu hyvältä, kun ei tarvitse yrittää täyttää tuollaisia paineita. On onnellista, kun saa elää vanhuutta ja eläkeaikaa. Asian ydin on siinä, että on rehellinen. On sen ikäinen kuin on yrittämättä olla jotain muuta. Vanhuus on elämän luksusaikaa, jos sen kohtaa rehellisesti.

Terttu:

- On ihanaa, kun saa olla uskossa ja Jumalan lapsi. Silloin ei tarvitse leikkiä Aira Samulinia kulkemalla minihame päällä ja yrittämällä näyttää, että olen niin jee-jee-nuori. Uskovana saa olla aivan sellainen kuin on. Muutenkin huomaa, miten vanhetessaan vapautuu monenlaisista paineista. Ei tarvitse koko ajan yrittää miellyttää eikä verrata itseään toisiin. Saa olla aivan oma itsensä, sellainen joksi Jumala on minut luonut.

Elämä alkaa vanhana

Jaakko:

- Eräällä tavalla elämä alkaa vanhenemisen ja eläköitymisen myötä. Silloin alkaa niin sanottu kolmas elämä. Olen tavannut monia henkilöitä, myös pappeja, jotka haluaisivat hypätä yli tämän kolmannen vaiheen ja siirtyä suoraan taivaaseen. He eivät kestä sitä, että elämään kuuluvat myös vanheneminen ja vanhuus. Silloin tämä elämän vaihe voi olla hyvin vaikea sekä heille itselleen että heidän läheisilleen.

Terttu:

- Olen ollut jo vuosia eläkkeellä, enkä ole kertaakaan joutunut katumaan tätä elämän vaihetta. Lehdistä olen lukenut juttuja siitä, miten jotkut sanovat eläkkeelle jäätyään pudonneensa tyhjän päälle. Meiltä, jotka olemme Jeesuksen seuraajia, elämän mielekkyys koskaan katoa. Jumalan työstä ei jäädä eläkkeelle koskaan. Hän käyttää myös meitä vanhoja. Tekemistä riittää. On rukoilemista, lastenlasten hoitamista ja monenlaista muuta puuhaa, kun antautuu Jumalan johdatettavaksi.

Mikä vanhenemisessa pelottaa, kun vanhuksista usein käytetään monenlaisia kiertoilmaisuja kuten esimerkiksi harmaat pantterit, seniorit, ikä-ihmiset ja ikääntyneet?

Jaakko:

- Kiertoilmaisujen käyttäjiä vanhuus todennäköisesti pelottaa.

Terttu:

- Ajattelen, että olenko minä lainkaan vanhus, kun anoppi täyttää ensikuussa 102 vuotta. Tänään juuri ajattelin, että enhän minä mikään vanhus ole, melkeinpä vielä nuori nainen!

Miten vanhukset voisivat parhaiten siirtää elämänkokemustaan, perinteitä ja arvojaan seuraaville sukupolville?

Jaakko:

- Rakastamalla heitä, osoittamalla heille rakkautta ja antamalla heille rakkautta. Olen kuullut sielunhoitotilanteissa lukemattomia kertoja sen, miten vanha ihmisen suree sitä, että hän on niin huonosti osannut olla lapsilleen ja lapsenlapsilleen Jumalan lapsen esimerkkinä ja evankeliumin välittäjänä. Samalla he ovat kertoneet pyytäneensä tätä lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan anteeksi.

- Olen sanonut heille, että jos ajattelet, miten voit parhaiten kirkastaa Jumalaa ja Jeesuksen rakkautta, niin eikö sitä kuvasta parhaiten se, että sinä uskot anteeksi oman elämäsi asiat ja laiminlyöntisi, ja elät armosta, rakkaudesta ja anteeksisaamisen ilosta? Siitä välittyy parhaiten läheisillesi kuva Jumalasta, ei siitä, että sinä pyytelet loputtomasti anteeksi tekemisiäsi ja tekemättä jättämisiäsi. Jumalan rakkaudesta voi parhaiten kertoa osoittamalla omalla elämälläänm, että on hyvä olla armosta ja rakkaudesta elävä Jumalan lapsi.

Reijo:

- Jaakon esille nostamassa syvällisessä viisaudessa voi olla selitys myös sille, että monilla on meistä kristityistä on hyvin synkkä kuva. Jos me kadumme koko ajan hirveästi kaikkea sitä, missä olemme epäonnistuneet ja langenneet, vaikka Jumala on Jeesuksen tähden antanut meille kaiken sen jo aikoja sitten anteeksi, niin me kuljemme koko ajan naama synkkänä, hartiat kyyryssä ja kumarassa laahustaen.

- Kaikki ajattelevat, että jos on kristitty ja uskovainen, niin tuollaiseksi siitä tulee! Kukapa sellaiseen synkkään ja murheelliseen porukkaan haluasi liittyä mukaan!

---------- 

Seuraavassa Kasvuhuone-illassa tiistaina 8.4.2014 klo 18.30 keskustellaan kuolemasta.

Onko kuolema kaiken loppu vai uuden alku?

Miten säilyttää toivo ja luottamus maailmassa, joka pelkää kuolemaa?

Millainen on ”hyvä kuolema” vai onko sellaista”? 

Näitä kysymyksiä pohditaan tiistaina 8.4.2014 klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää. Puutarhureina Erkki Laine, Kati Hämäläinen ja Reijo Telaranta, juonto Kaija Telaranta, musiikki Ilmari Kauppinen. Kahvitarjoilua ja iloista seurustelua.