Jaakko Harjuvaara, Seija Leveelahti: Miten minusta tuli minä?
Miten ja miksi minusta tuli minä? Millainen on hengellinen kasvutarinani? Mistä en luopuisi, mitä ehkä haluaisin unohtaa? Tällaisia pohdittiin hyvin rohkeasti ja avoimesti Kasvuhuoneillassa 25.2.2014 yhdessä Jaakko Harjuvaaran ja Seija Leveelahden kanssa.
Muutamia katkelmia illan erittäin mielenkiintoisesta avoimesta ja rohkeasta keskustelusta:
Suurin kiitosaihe
- Suurin elämäni kiitosaihe ovat perhe ja lapset (Seija Leveelahti)
- Suurin kiitosaiheeni on se, että viihdyn omassa elämässäni (Jaakko Harjuvaara)
Elämä on täyttä arpapeliä
- Elämä on itse asiassa täyttä arpapeliä. Vanhempani eivät voineet tietää, mitä he saivat, kun he saivat minut. Enkä minä voinut tietää, millaiset vanhemmat minä sain, kun minä sain heidät. Eivätkä minun vanhempi veljeni ja sisareni voineet tietää, millaisen pikkuveljen he saivat, kun he saivat minut. Ainoastaan adoptiolapset voivat sanoa, että juuri minut on haluttu. Kaikki mu on joutumista tosiasioiden eteen. Tässä ollaan. En tiedä kummat ovat olleet enemmän vaikeuksissa, vanhemmat ja sisarukset minun kanssani vai minä heidän kanssaan. (Jaakko Harjuvaara)
Usko, jota en halunnut
- Olen saanut kasvaa niin sanotusti kristillisessä kodissa, jossa Jumalalla, rukouksella ja ristillä oli oma paikkansa. Mutta mitä enemmän minä kasvoin, niin sitä enemmän minulle tuli sellainen olo, että jos usko on tuota, niin minä en sitä missään tapauksessa halua. (Jaakko Harjuvaara)
Lapsi on hyvä, jos ei aiheuta kuluja
- Oma lapsuuden kokemukseni on sellainen, että lapsi on hyvä, jos hän tekee kovasti työtä, on hyödyllinen ja aiheuttaa mahdollisimman vähän kuluja. (Jaakko Harjuvaara)
Ihmisistä löytyvä hyvyys on Jumalasta
- Kuulin Jeesuksesta jo pienenä lapsena. Minulla oli täti, joka asui maalla niin korvessa kuin korvessa asua voi. Hän piti pyhäkoulua ja oli uskovainen ja niin hyvä kun olla voi. Oma kotini ei ollut uskovainen, mutta ajattelen, että Jumala oli isässäni, joka oli hyvä ja teki koko kylällä paljon hyvää. Uskon, että vaikka ihminen ei olisi julkisesti uskovainen, niin silti Jumala voi olla ja toimia hänessä. (Seija Leveelahti)
Ystävä kutsui seurakuntaan ja uskon tielle
- Omassa elämässäni uskon asiat tulivat ajankohtaisiksi vasta 1980-luvulla, kun paras ystäväni Kaija houkutteli minut perhepiiriin ja sitä kautta seurakunnan toimintoihin. Minulle hengellisesti hyvin tärkeä henkilö on Jaakko Harjuvaara, joka oli silloin seurakunnan aikuistyön pappi. Nyt voin sanoa, että puolet elämästäni eli 34 vuotta olen ollut tällä tiellä. (Seija Leveelahti)
-----
Puutarhureina teemaa availemassa ja siitä keskustelemassa olivat Jaakko Harjuvaara, Seija Leveelahti ja Reijo Telaranta. Illan juonsi Heidi Kuitunen. Musiikista vastasivat upealla tavalla Hineinistä Anne ja Jarmo Savolainen sekä Kitte Hatara. Tilaisuus järjestettiin tiistaina 25.2.2014 klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää.
Auditoriossa kuullun värikkään, avoimen ja myös elämän kipupisteitä käsitelleen keskustelun jälkeen ilta ja keskustelu jatkuivat pienemmissä kahviporukoissa.
--------------
Voit kunnella keskustelun sivun yläreunassa olevan soittimen avulla.
Kuvat illasta otti Kalevi Saarela
---------------
Miten ja miksi minusta tuli minä?
(Keski-Uusimaa lehdessä ennalta julkaistu kirjoitus illasta)
Entäpä jos asiat omassa
elämässäni olisivat menneet hieman toisin? Jos en olisi tehnyt sellaisia
valintoja, tavannut niitä ihmisiä tai syntynyt siihen perheeseen? Millainen on
minun hengellinen kasvutarinani, vai onko sellaista? Mitä en haluaisi vaihtaa
ja millaisia asioita kenties toivoisin voivani unohtaa?
- Monet ihmiset muistelevat lapsuuttaan huokaillen, miten ihanaa aikaa se oli! Heillä tuntuu olevan suorastaan kaipuu lapsuuden huolettomiin vuosiin. Itse muistan lapsuudestani sen, että halusin silloin kasvaa aikuiseksi mahdollisimman pian, koska aikuisten ihmisten elämä näytti olevan tavattoman hauskaa. He saivat itse päättää elämästään ja asioistaan. Kun lapsella oli hauskaa, niin silloin piti mennä nukkumaan, muistelee Järvenpään emeritus kirkkoherra rovasti Jaakko Harjuvaara, yksi illan keskustelijoista, varhaisia vuosiaan.
- Minulla on ollut turvallinen ja hyvä lapsuus ison perheen vanhimpana lapsena, muistelee kasvuvuosiaan illan toinen keskustelija Seija Leveelahti.
– Kun olin viisitoista vuotta, isäni, joka itse teki kovaa fyysistä työtä, sanoi minulle, että mene opiskelemaan, kun kunnon työ ei maita. Hän arvosti kovaa fyysistä työtä, mutta silti hän arvosti aina tavattomasti myös minua, vaikka en hänen laillaan tehnyt ”kunnon töitä”. Isällä on ollut tuvallisena ja kannustavana minun elämälleni suuri merkitys.
- Uskon, että Jumala on mukana myös elämän vaikeissa tilanteissa, kuten hän on aina ollut. Tämän seurauksena minulle on tullut tavattoman suuri turvallisuuden tunne. Viime vuosina mukaan on tullut yhä vahvempana kiitollisuus kaikesta koetusta ja eletystä, Seija Leveelahti kertoo.
-------------
Kasvuhuone-illoissa on aluksi kolmen hengen keskustelu, joka alustaa illan aiheen. Sen jälkeen on mahdollisuus keskustella illan aiheesta useissa kahviporukoissa leppoisasti iltakahvin ääressä jutellen.
Seuraava Kasvuhuone-ilta on tiistaina 4.3. klo 18.30. Tervetuloa!
