Henrik Wikström: "Kristinusko on tylsä harrastus"

 - Kristinusko on maailman tylsin harrastus. Minä varoitan aina rippikoululaisiakin siitä, että älkää missään nimessä ryhtykö harrastamaan kristinuskoa. Melkein mikä tahansa harrastus on parempi, totesi Henrik Wikström 4.2.2014 Järvenpäässä Kasvuhuone-illassa

Mitä ovat hengelliset kuivakukat ja kulttuurikristilliset koristeet?

Kasvuhuoneessa pohdittiin 4.2.2014  miten säilyttää usko elävänä ja estää hengellisten aarteiden hautautuminen pölyn alle? Miten välttää päätyminen hengelliseksi kuivakukaksi? Puutarhureina illassa olivat Henrik Wikström, Vesa Rauttu ja Reijo Telaranta. Tilaisuuden juonsi Kaija Telaranta ja musiikista vastasi Ritva Lehto-Kekki.

Voit kuunnella Henkan, Vesan ja Reijon keskustelun sivun yläreunassa olevalla soittimella. Äänitteen pituus on 30 minuuttia.

Kuvat illasta otti Kalevi Saarela.

Kulttuuri ja traditiot loitontavat usein uskon ytimestä

 - Ensimmäiset kristityt olivat niitä, joiden usko oli lähinnä sitä, että he uskoivat Jeesuksen nousseen kuolleista. Se oli asia, joka vahvisti kaiken heidän opetuksensa ja toimintansa. Kaikki mikä menee kauemmaksi tästä alkuperäisestä asiasta, kaikki mikä tuo lisää kääreitä, kerroksia ja kulttuurisia merkityksiä sen ympärille, vie väkisinkin jollain tavalla kauemmaksi uskon ytimestä, sanoi Henrik ”Henkka” Wikström.

- Jos ajattelemme maita, joihin kristinusko on vuosisatojen aikana saapunut kuten meidän Eurooppaamme, niin me olemme kaikki eräällä tavalla kulttuurikristillisyyden keskellä.  Meidän ei tarvitse yrittää jotenkin kopioida alkukristittyjen elämää, koska heidän tilanteensa ja elämäntapansa olivat toiset. Silti sitä on hyvä aina välillä tarkastella ja käyttää ikäänkuin peilinä.

- Ensimmäisten uskovien usko oli oikeastaan vain havainto siitä, että Jumalan Poika kävi, opetti ja toimi meidän keskuudessamme ja lupasi tulla takaisin. Ihmiset elivät ja uskoivat ikään kuin nuotion hehkun jälkilämmössä siitä, mikä tällä kaikella heille oli. Kaikki mitä siitä eteenpäin seurasi, oli kulttuurin syntymistä. Valitettavasti kristinuskon piriin tuleminen on siksi jonkun kulttuurin omaksumista, mikä on huono asia, koska silloin ei päästä siihen ydinnesteeseen kiinni.

Mistä tämän päivän kristityt ammentavat elinvoimansa?

Jos Jeesuksen opetuslapset elivät siitä, että he olivat saaneet vaeltaa Mestarin kanssa ja kuunnella hänen opetuksiaan sekä nähdä hänen ylösnousseena Vapahtajana, niin mistä me tämän ajan kristityt ammennamme uskomme ja elämämme?

- Jokainen, joka on Hengestä syntynyt, on Hengestä syntynyt. Se on asia, jonka todellisuuden itse kukin ja viimekädessä Jumala tietää. Ulospäin näyttää kuitenkin aika pitkälle siltä, että me elämme kulttuurista ja traditioista.

- Täällä vanhassa maailmassa ja varsinkin Euroopassa ajatellaan, että se mikä on vanhaa, on aina jotenkin kulttuurisesti perusteltua. Jos ajattelema vaikka evankelis-luterilaisen kirkon messua, niin sen muoto perustellaan sillä, että se on vanha ja hyvä traditio. Perusteluna ei ole se, että messu edelleenkin toimii hyvin. Kulttuuriset muodot yleensä perustelevatkin itse itsensä. Sama koskee pienempiäkin porukoita, vaikka se ei niissä ole yhtä monoliittimaista kuin isoissa kirkoissa.

Opettaminen pitäisi korvata todistamisella

Entä saarna ja saarnavirka, josta jotkut papit mielellään puhuvat?

- Saarnavirka jo kuulostaa kauhean kirkkomaiselta. Itse olen päätynyt siihen, että oikeastaan opettaminen pitäisi tietyllä tavalla lopettaa, ja puhumassa pitäisi olla sellaisten ihmisten, jotka todistavat Jeesuksesta. Siitähän siinä alun perin oli kysymys.

- Jos elät uskoasi jollain tavalla todeksi, niin sinulla on aina jotakin kerrottavaa siitä, mitä Jumala on ryhtynyt sinun elämässäsi tekemään tai on jo tehnyt. Olisi keskityttävä enemmän todistamiseen kuin opettamiseen, Henkka sanoi.

- Todistus tulee eletystä elämästä. Se saadaan vain ja ainoastaan Pyhän Hengen kautta. Se merkitsee pysymistä totuudessa, pysymistä Sanassa ja sen tekemistä, mitä on luvannut sekä oman elämän perustan näyttämistä ulospäin. Ajatus siitä, että tapakristillisyydellä ja pelkällä kirkkoon kuulumisella päästään eteenpäin on juuri niitä ”kuivakukka juttuja”, joista täällä on puhuttu, tiivisti Vesa Rauttu ajatuksen todistamisesta.

- Lapsenuskon säilyttäminen ja jokapäiväinen uudistuminen ovat tärkeitä asioita. Meidän on suostuttava jatkuvasti haasteisiin ja uskallettava tuoda uskomme esiin. Me emme voi ajatella, että me olemme vain uskovaisia vain sunnuntaisin. Me emme saa olla niin kuin tarinan pikkupoika, joka oli juuri saapunut pyhäkoulusta. Äiti oli kysynyt pojalta, että oletko sinä uskossa? Siihen poika oli kuulemma vastannut, että olen minä siellä pyhäkoulussa, Vesa havainnollisti asiaa.

 Kristinusko on maailman tylsin harrastus

- Kristinusko on maailman tylsin harrastus. Minä varoitan aina rippikoululaisiakin siitä, että älkää missään nimessä ryhtykö harrastamaan kristinuskoa. Melkein mikä tahansa harrastus on parempi. Kristinuskon harrastaminen on tylsää.

- Jos sen sijaan ajattelet niin, että sinä liityt täysin ujostelematta ja häpeilemättä tarinaan, satuun, joka on totta. niin tilanne on aivan toinen. Kristinuskossa on kaikki sadun elementit, ihmeellisiä väliintuloja, kuninkaan poikia, enkeleitä, ihmeitä ja jännittäviä käänteitä. Joudutaan vankilaan ja saadaan ihmepelastus viime hetkellä, noustaan kaivon pohjalta korkeaan asemaan ja muuta vastaavaa. Jos lähdet tähän tarinaan mukaan, uskallat pitää sitä totena, vaikka kulttuuri pitää sinua sen takia idioottina, niin silloin olet jo siirtynyt tämän maailman asioiden keskeltä toiselle puolelle, Henkka totesi.

---------

Auditoriossa kuullun alustuksen jälkeen illan teemaa syvenneltiin kotoisasti ja iloisesti seurustellen rennoissa kahviporukoissa. Tilaisuus päättyi klo 20.30.

 ---------

Helsingin Sanomat teki ”Punavuoren paimenesta” Henrik Wikströmistä mielenkiintoisen, laajan ja aivan Henkan näköisen haastattelun. Voit lukea sen kautta.

---------

Seuraava Kasvuhuone-ilta on tiistaina 11.2.2014

Millaisista lähteistä kannattaa etsiä vastauksia elämän janoon ja hengelliseen kuivuuteen? Miten löytää omaan kasvuun lämpöä ja läheisyyttä?

Näitä kysymyksiä pohditaan tiistaina 11.2.2014 klo 18.30 kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää. Puutarhureina Heljä Markkula, Timo Lehtikari ja Reijo Telaranta, juonto Kaija Telaranta, musiikki Ritva Lehto-Kekki.

Lopuksi jatketaan keskustelua ja iloista seurustelua kahviporukoissa.

TERVETULOA MUKAAN!