Henna Saarinen ja Juha Lehtonen: "Sukupolvien välinen kuilu ylitetään rakkaudella"

Miten neuvoisin 17-vuotiasta itseäni? Mistä itseäni varoittaisin ja mihin opastaisin? Voiko toisten kokemuksista ja neuvoista ottaa opiksi, vai pitääkö jokaisen saada kolhia omat varpaansa? Siinä Kasvuhuone-illan teemoja tiistaina 4.3. 2014. Puutarhureina teemaa availemassa olivat Henna Saarinen ja Juha Lehtonen.

Kasvuhuoe-illassaHennan ja Juhan kanssa keskusteli Reijo Telaranta. Tilaisuuden juonsi Heidi Kuitunen. Musiikista vastasivat Mika Hakkarainen ja Leila Puhakka.

Millaisia olivat Henna ja Juha 17-vuotiaina?

- Olin aina aktiossa eli lyhytaikaisessa lähetystyössä, Henna Saarinen vastaa kysymykseen siitä, mikä hänelle nousee ensimmäisenä mieleen elämästään 17-vuotiaana.

- Olin joka puolella. Olin Venäjällä, Ruotsissa ja Tanskassa ja Suomessa ja Ahvenanmaalla. Olin nuortenillassa tai kadulla jakamassa traktaatteja. Olin aina mukana jossakin Jeesus–jutussa, Henna kertoo.

- Minulla oli silloin meneillään hyvin erikoinen vuosi. Perheemme oli juuri muuttanut Etelä-Amerikkaan Boliviaan, Juha Lehtonen muistelee itseään 17-vuotiaana.

- Vanhemmat aloittelivat siellä kieliopintoja ja lähetystyötä. Minä elin siinä vaiheessa murrosiän. Kuvitelkaa kaupunki, jossa oli ehkäpä kymmenen 17-vuotiasta vaaleaa nuorta. Niinpä me olimme siellä melkoisia magneetteja tyttömarkkinoilla.  En ole ikinä ollut niin suosittu kuin silloin 17-vuotiaana, Juha jatkaa.

Juha palasi Suomeen jo 14 kuukauden jälkeen muun perheen jäädessä vielä vuosiksi Boliviaan.  Jatkaessaan opintojaan lukion toisella luokalla Juha ajatteli, että hän on jo kaiken oppinut, tietää kaiken eikä häntä tarvitse kenenkään neuvoa.

- Olin 17-vuotiaana hyvin mustavalkoinen ja hyvin vaikeasti neuvottava. Tuntui, että jos joku yritti vähän neuvoa, niin minä tein päinvastoin, Juha muistelee.

Varpaat kiviin potkien vai neuvoista onkeen ottaen?

- Sanoisi, että kyllä se pää pitää ihan itse lyödä tiiliseinään.  Sitten on vain oltava niitä ihmisiä, jotka ottavat kopin. Onnekkaita ovat ne, jotka saavat elää seurakunnassa tai uskovaisessa perheessä. Oma tie on saatava käydä, sillä vanhempien usko ei kanna. Juuri siihen tarpeeseen teimme Hennan kanssa kirjan K-18. Se ei tyydy sanomaan, että tämä on oikein ja tämä väärin. Kirja haastaa ajattelemaan, että sinun on itse tehtävä elämääsi koskevat päätökset, löydettävä totuus. Tässä kirjassa sinulle on siihen työkaluja, Juha vastaa.

Sukupolvien kuilun voi ylittää vain vanhemmista nuoriin päin

- Kuilu vanhempien ja nuorempien sukupolvien välillä on aina haaste. Se pitää voittaa vanhemman sukupolven puolelta nuoriin päin.  Sitä ei valitettavasti tulla voittamaan nuorisosta vanhempien suuntaan. Me kaikki olemme itse aikoinaan eläneet ja kokeneet sen asian, Henna kertoo. Samalla hän vakuuttaa nuorison olevan vastaanottavaista vanhempien henkilöiden suhteen, jos vanhemmat tekevät aloitteen.

Tärkeintä on rakastaminen

- Jokaisen aikakauden nuoriso joutuu omalla kohdallaan tekemään sen, mitä kukaan muu ei ole aiemmin tehnyt. He elävät tuoreimmillaan sitä aikakautta, mikä on menossa. Silloin kun te olitte nuoria, niin te olitte sen aikakauden murrosvaikuttajia. Te olette olleet muutoksen eteenpäin viejiä ja siksi radikaaleja.

- Tämän hetken nuoriso elää nyt samanlaista vaihetta. He joutuvat kohtaamaan asioita, joita he eivät hallitse, kun ne kaatuvat hyökyaallon lailla päälle. Heillä ei ole samanlaista varmuutta kuin teillä oman elämänne ja aikanne suhteen.

- Kohdelkaa heitä niin kuin he olisivat teidän rakkaita lapsia. Älkää tehkö sitä virhettä, että yritätte olla nuorekkaita. Olkaa tosi rohkeasti sen ikäisiä kuin olette ja rakastakaa heitä sen ikäisinä kuin he ovat.  Ei heitä tarvitse ymmärtää. Heitä tarvitsee vain rakastaa, Juha kannusti paikalla olleita.

-------------------------

Voit kuunnella keskustelun sivun yläreunassa olevalla soittimella. (28 min.)

-------------------------------

Hennan ja Juhan haastattelut, jotka sisältyivät Keski-Uusimaa lehdessä ja Viikkouutisissa julkaistuihin ennakkoartikkeleihin illasta:

Ystävät kannattaa valita huolella

Miten Henna Saarinen opastaisi 17-vuotiasta itseään?

- Sanoisin 17-vuotiaalle itselleni, että hyvä, Henna, olet oikealla tiellä! Se että sinulla on nyt hyvää seuraa, palo evankelioida ja varjelet itsesi vääriltä pojilta, tulee pelastamaan loppuelämäsi. Jatka samaan malliin, olen sinusta ylpeä! kannustaa nuorisotyöntekijä Henna Saarinen 17-vuotiasta itseään.

- Sanoisi noin, koska tultuani 14-vuotiaana uskoon, tein ikään kuin sattumalta oikeita valintoja elämän suurten kysymysten suhteen. Siihen nuoruuteen, joka minulla oli, olen äärimmäisen tyytyväin, Henna jatkaa.

- Tiivistetyin neuvoni nuorelle kuuluu: Valitse hyvin ystäväsi. Jos olet uskossa, niin valitse ystäväpiiriisi sellaisia, jotka voivat rohkaista sinua tällä tiellä eteenpäin. Moni liittyy porukkaan, joka edustaa toisenlaisia arvoja ajatellen, että sellainen ei minuun vaikuta. Siihen on pakko sanoa, että olet väärässä. Kyllä se vaikuttaa. Seura tekee kaltaisekseen, Henna Saarinen vakuuttaa.

- Kun ikää on jo hieman enemmän, monella on hirmuisia paineita tulevaisuudesta ja sen rakentamisesta. Kaikki asiat olisi saatava mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman täydellisesti. Mielestäni nuorten ei tarvitse ottaa tulevaisuudestaan kamalia paineita. Asioihin on lupa suhtautua rennosti. On lupa nauttia elämästä ja nuoruudesta, Henna Saarinen rohkaisee.

Jos hedelmä on huonoa, kannattaa pysähtyä tutkimaan juuria

- Oma elämäni 17-vuotiaana oli aika poikkeuksellista. Olin silloin muuttanut juuri Etelä-Amerikasta yksin Suomeen. Siitä alkoi oma itsenäistymiseni, mikä merkitsi aika radikaaleja vaiheita, kertoo Juha Lehtonen omista kasvun vuosistaan. Hänen perheensä oli lähtenyt Etelä-Amerikkaan lähetystyöhön ja viipyi siellä peräti yhdeksän vuotta, mutta Juha palasi jo reilun vuoden kuluttua Suomeen jatkamaan koulunkäyntiään lukon toisella luokalla.

- Paras neuvo itselleni 17-vuotiaana sekä myös kaikille muille sen ikäisille on kehotus kuunnella muita ihmisiä. Itselläni oli silloin ikään kuuluva vauhti päällä ja tein tyhmyyksiä siksi, etten kuunnellut muiden neuvoja. Jo elämäntilanteestanikin johtuen minulla oli aivan hirmuinen tarve pärjätä itse. Olisin päässyt paljon helpommalla, jos minulla olisi ollut nöyryyttä ottaa neuvoja vastaan. Järkyttävän suurta armoa on se, että kaikki meni silti hyvin ja nyt ollaan tässä, Juha Lehtonen muistelee.

- Monet nuoret ajattelevat, että toisten jakamista neuvoista ei ole hyötyä. Vain lyömällä itse välillä päätään seinään voi todella oppia jotakin. Sanoisin silti että neuvojen kuuntelemisella voi välttyä monenlaisilta harmeilta. Toinen asia, joka nuorten kanssa nousee usein esille, on ihmissuhteiden merkitys. Jo on syntynyt hyviä ihmissuhteita, niistä kannattaa pitää kiinni. Ne voivat olla koko loppuelämän kestäviä arvokkaita suhteita, joita ei kannata rikkoa pienen erimielisyyksien takia.

- Menneen märehtiminen on mielestäni turhaa. On tarpeetonta vatvoa, että mitä olisi tapahtunut,  jos olisin tehnyt tai en olisi tehnyt toisin.  Englantilaiset sanovat ”jos sinulla on hedelmä, niin sinulla on juuri”. Jos elämässä alkavat toistua samankaltaiset tilanteet, jotka eivät ole aivan aikuisen ihmisen käytöstä, niin silloin kannattaa ryhtyä jonkun toisen kanssa pohtimaan, millaisesta juuresta nämä vähemmän toivotut hedelmät tulevat? Tällaisissa tilanteissa takaisinpäin pelaaminen on välillä hyvin hyödyllistä, Juha Lehtonen neuvoo.

Henna Saarinen on kirjoittanut yhdessä nuorisopastori Juha Lehtosen kanssa kirjan K-18, Suorempia vastauksia suurempiin kysymyksiin (Päivä 2013). Vuotta aiemmin ilmestyi Hennan kirjoittama kirja K-15, Suoria vastauksia suuriin kysymyksiin (Päivä 2012). Molemmat kirjat rakentuvat nuorten elämäntarinoille, suorasukaisille kysymyksille ja niihin annetuille ujostelemattomille vastauksille. Moraalisia kysymyksiä, seurustelua, seksiä, riippuvuuksia, rahankäyttöä ja kymmeniä muita vaativia aiheita käsitellään hyvin avoimesti ja luontevasti.

------------------ 

Seuraavassa Kasvuhuone-illassa tiistaina 11.3. klo 18.30  kristillisen koulun auditoriossa, Sibeliuksenväylä 42, Järvenpää. ovat ”puutarhureina” illan teemaa availemassa Petri Kauhanen, Vesa Talikainen ja Reijo Telaranta. Juontajana on Heidi Kuitunen ja musiikissa Ritva Lehto-Kekki.  

Kasvuhuone-illoissa on aluksi kolmen hengen keskustelu, joka alustaa illan aiheen. Sen jälkeen on mahdollisuus jatkaa iltaa useissa kahviporukoissa leppoisasti illan aiheesta keskustellen tai keskustelua kuunnellen.