Kuuntele ja lue Juhan ajatuksia: "Onko Jumala todella sanonut?"

Meillä on elämässä ongelma, jonka nimi on synti. Ensiksi meillä on oltava käsitys siitä, mikä on syntiä. Tämän asian kanssa me joudumme kamppailemaan koko elämämme ajan. Mikä on syntiä ja mihin me vedämme rajan?

Kun meillä sitten on käsitys siitä, mikä on väärin Jumalan edessä, niin seuraava askel on pyrkiä pois sellaisista asioista ja tekemisistä.

Kolmas tärkeä näkökohta on tasapainon löytäminen sen tosiasian kanssa, että minä teen syntiä joka päivä, rikon Jumalaa vastaan ja olen Jumalan lain mukaan kuoleman oma. Samanaikaisesti minä saan joka päivä synnit anteeksi Jeesuksen ristityön tähden ja olen siksi pelastettu ja Jumalan hyväksymä. Näiden kahden samaan aikaan totta olevan asian kanssa me joudumme elämässämme painimaan.

Varsinkin nuoret kyselevät usein listoja asioista joita saa tai ei saa tehdä. Mielestäni on erinomaista, ettei meillä le tässä sellaista listaa tarkasteltavana ja jos sinulla on kotona sellainen lista, niin toivottavasti tämän illan jälkeen poltat sen ja sanot sille hyvästit.

Moni muovaa omaatuntoaan ja käsitystään Jumalan tahdosta siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä sen mukaan, millaisen koulutuksen on saanut, millaisessa porukassa kulloinkin pyörii tai miltä itsestä milloinkin tuntuu. Synnistä voidaan näin rakentaa tavattoman joustava käsitys, jossa taivutaan vahvasti armon puolelle. Synnistä voi näin tulla niin kaukainen asia, ettei enää oikein ole edes käsitystä siitä, että joku asia voisi olla kiellettyä.

Olen myös tavannut sellaisia, jotka ovat synnin suhteen aivan tavattoman arkoja. Eräskin henkilö kertoi minulle pelkäävänsä synnin tekemistä niin kovasti, ettei hän oikein uskalla poistua kotoa. Hänhän voi tavata kadulla jonkun ihmisen, josta hänelle nousee mieleen syntiä olevia ajatuksia. Siksi on parempi ja helpompaa pysytellä kotona.

Ettemme me ajelehtisi äärimmäisyydestä toiseen, meidän on löydettävä myös tässä synti asiassa rauha itsemme ja Jumalamme kanssa. Silti en aio tänään keskittyä pohtimaan, mitä asiat ovat kiellettyjä ja mitkä sallittuja. Sellaiset keskustelut voivat olla mielenkiintoisia, mutta yleensä ne eivät johda mihinkään.

Ajattelen, ettei synnin olemus ole niinkään se teko, jonka me teemme. Synnin lähde on sielujemme vihollisessa, saatanassa. Sen tähden häntä kuvataan raamatussa mm. ärjyväksi leijonaksi, joka etsii kenet saisi syödä, valheen isäksi, petturiksi, murhaajaksi, viholliseksi ja kiusaajaksi.

Synti syntyi ylpeydestä, ahneudesta, vallanhimosta ja halusta tulla Jumalan kaltaiseksi. Tämä enkeliruhtinaan lankeaminen kuvataan raamatussa tapahtuneeksi luomistyön jälkeen, sillä alussa Jumala teki kaiken sangen hyväksi.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan toisessa ja kolmannessa luvussa kerrotaan kaikki olennainen Jumalasta, ihmisestä saatanasta ja synnistä (1 Moos.2:16-17, 3:1-24) . Luomistyöllä ja syntiinlankeemuksella on valtava sanoma lähes mihin asiaan tahansa. Siinä kuvataan tavattoman hyvin keitä me olemme ja millaisia me olemme.

Ensimmäiset sanat, jotka tässä kertomuksessa tulevat käärmeen suusta, kuvaavat saatanan olemusta täydellisesti. ”Onko Jumala todella sanonut niin?” 

Tämä sama on lähtökohtana, kun saatana työskentelee sinun kanssasi. Tavoitteena on kyseenalaistaa se mitä Jumala on sanonut. Ja synti esitellään juuri niin houkuttelevana ja vaarattomana kuin millaisena me sen kohtaamme. Saatanan viekkaan houkutuksen takia vaimo katsoo kiellettyä hedelmää ja huomaa sen suloisen ja ihanan näköiseksi.

Tässä me näemme, millaisia myös me olemme ja millainen on synti elämässämme ja millä tavalla saatana toimii meidänkin kohdallamme. Kertomuksessa on myös erinomainen kuvaus Jumalan tärkeimmistä ominaisuuksista armosta, rakkaudesta ja totuudesta.

Jeesuksesta sanotaan, että hän oli täynnä armoa ja totuttaa. Nämä asiat kulkevat käsi kädessä mukana jo luomiskertomuksessa. Vuoden 1933/38 käännös ilmaisee sen mielestäni oikein. Siinä (1 Moos.3:14-15) ilmoitetaan pelastussanoma, kerrotaan Jeesuksesta Kristuksesta

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1 Moos.3:14-15)

Tämä on ainoa paikka Raamatussa, missä puhutaan vaimon siemenestä. Kerrotaan, että kerran neitseestä syntyy Jeesus naisen siemen kautta ilman miehen siementä. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala ilmoittaa pelastussuunnitelman ihmistä varten. Siinä tulevat armo ja totuus. Siinä tulee rangaistus tulevat kiroukset, tulee se, että Jumala on joutunut laittamaan sinut kauemmaksi yhteydestään, mutta yhtälailla hän varmistaa, että sinulle on pelastus varattuna.

                                                                                *              *              *              *             

Me näemme hyvän ja pahan taistelun koko ajan. Parhaat elokuvatkin on tehty hyvän ja pahan taistelusta. Se on vallitseva olotila. Me joudumme käymään itsemme kanssa monenlaisia keskusteluja siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Me joudumme  ottamaan kantaa ja toivottavasti myös otamme kantaa siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. Toivotavasti meillä on myös perustelut sille, mitä me sanomme. Tämä maa tarvitsee ihmisiä, joilla on selkärankaa kertoa, mikä on oikein, mikä hyvää ja mikä pahaa.

Raamattu puhuu ulkoisen ja sisäisen ihmisen kamppailusta. Ulkoisella tarkoitetaan lihaa, sisäisellä sitä uutta ihmistä, jonka Jumala on herättänyt henkiin, kun me olemme uudesti syntyneet.

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.

Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room.7:18-20)

Jos me lopettaisimme lukemisen tähän, niin meille jäisi jotenkin sellainen halju olo, että ahaa, se en olekaan minä joka teen syntiä vaan synti, joka minussa asuu. Siellä se tekee ja temmeltää miten lystää ja minä olen vain synnin riepoteltavana. Se vetää minua tuonne ja tunne, mutta minä en voi mitään, kun kaiken takana on se synti joka minussa asuu. Ja näin moni selitteleekin syntiä. Se vain vie mennessään. En minä voi sille mitään!

Siksi kannattaa jatkaa lukemista jakeesta 21 eteenpäin:

”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” (Room.7:21-25)

Alkuosassa kuvataan tosiasia: me olemme syntisiä. Se on meissä kiinni, vaikka mitä tekisimme. Jälkimmäinen osa todistaa, että uudesti syntynyt ihminen on tosin kiinni tässä ruumiissa, mutta hänen sisällään on uusi luomus, joka ilolla yhtyy Jumalan tahtoon ja lakiin. Paavalin lailla me saamme nähdä vajavuutemme ja samalla tavalla huudahtaa: ”Kiitos Jumalalle, että minä saan Jeesuksen tähden tämmöisenä palvella Jumalan lakia!”

Kyse on hallintavallasta. Kyse on siitä, että me olemme tulleet lihan vallasta Hengen valtaamiksi. Me olemme tulleet vanhasta liitosta uuteen liittoon. Kun vanha lain liitto ei ole mahdollinen on tehtävä uusi, ei laina ja asetusten vaan armon ja rakkauden kanssa.

Tämän pitäisi määrittää uudelleen sitä, keitä me olemme. Sen pitäisi antaa meille elämään uusi näkökulma. Ymmärrys ja näkemys siitä, että minä antaudun tämän uuden hallintavallan alle. Se ei poista meidän syntisyyttä, mutta se poistaa meidän syyllisyyden. Silloin sinä et enää elä vain siitä, että kun minä olen syntinen, syntinen, syntinen.

Eräs julistaja puhui kerran siitä, että on aivan pieleen sanoa meitä armahdetuiksi syntisiksi. Hän tarkoitti sitä, mistä olen samaa mieltä, että jos meidän minuutemme määrittyy armahdetusta syntisestä, niin tässä ihmisluonnossa sana ”syntinen” saa paljon enemmän painoa kuin sana ”armahdettu”. Silloin me aina kompuroidaan, kun me kerran ollaan syntisiä. Syntisen identiteetti tekee ikään kuin hitaaksi. Se saa sinut ajattelemaan, että en minä pysty, en minä kykene, en minä kelpaa.

Jumala haluaa kaikella tavalla julistaa sinulle, että hän toivottaa sivut tervetulleeksi lain hallintavallan alta armon hallintavallan alle. Hän katselee sinua Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Roomalaiskirje 8:1-2 todistaa tästä meille:

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room.8:1-2)

---------- 

(referaatin Juhan puheesta kokosi Reijo)