Tapani Talikainen: Uudet taivaat ja uusi maa

Missio Järvenpään raamattukoulu

Tapani Talikainen 25.10.2010

UUDET TAIVAAT JA UUSI MAA – SEURAKUNNAN IHMEELLINEN TULEVAISUUS

UUDEN LUOMUKSEMME IANKAIKKINEN OLEMUS

Opetusosuudessamme ”Uusi luomus – elämä Jeesuksessa Kristuksessa” totesimme, että uusi luomus (Kristus meissä-ihminen) on ennen kaikkea luotu tulevan maailman elämää varten. Apostoli Paavali toteaakin ”arvoituksellisesti” 1 Kor 15:19 ”Jos me olemme panneet toivomme

Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat”. Jeesuksen omille on siis odotettavissa jotakin paljon suurempaa ja ihmeellisempää kuin mitä me nyt tässä ajassa ja näillä aisteillamme voimme päästä kokemaan ja ymmärtämään.

JUMALAN TAIVAS, KOLMAS TAIVAS

Raamattumme käyttää Jumalan luomakunnasta erilaisia luonnehdintoja ja nimiä. Löydämme Raamatustamme sellaisia käsitteitä kuten Jumalan taivas, kolmas taivas, maailma, maa, paratiisi, Abrahamin helma, tuonela, kadotus ja helvetti.

Raamatun mukaan Jumala asuu taivaitten taivaassa tai myös kolmannessa taivaassa. Ymmärrämme, että ensimmäinen taivas on maapallomme ympärillä oleva ilmakehä. Tästä taivaasta puhuessaan Raamattu viittaa esim. pilviin, sateeseen tai taivaan lintuihin. Toinen taivas on tähtitaivas (vrt. universumi), johon Raamattu sijoittaa auringon, kuun ja tähdet. Kolmas taivas on Jumalan taivas, jossa on Jumalan valtaistuin. Kolmas taivas on myös taivaallisten sotajoukkojen (vrt. Jumalan enkelit) asuinsija.

Herra on taivaan ja maan luoja. Hän on kaiken luodun, myös taivaallisten sotajoukkojen, yläpuolella (2. Sam 5:10, Ps. 89:9, Jer 5:14). Taivas käsitteenä on myös kaiken siunauksen lähde. Tämä siunaus on talletettuna Kristuksessa. Taivas on Jumalan varastohuone, josta hän jakelee lahjojaan (1 Moos 49:25, 5 Moos 28:12, Mal 3:10). Taivaassa säilytetään myös eskatologisia (tulevia) pelastuksen aarteita. Kaikki mitä Jumala on päättänyt pelastussuunnitelmassaan, on jo ennalta olemassa ja talletettuna taivaassa. Jumalan pelastussuunnitelma on kuin perintö, joka odottaa meitä (”kiittäen isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa”, Kol 1:12).

KOKEMUKSIA TAIVASMATKOISTA

Monet kristityt kertovat kokemuksiaan taivasmatkoista. Niistä on kirjoitettu lukuisa määrä kirjoja.  Raamattumme ei kerro (päinvastoin kuin monet pakanauskonnot) paljoakaan taivaasta ja tulevasta elämästä siellä. Jumala avaa meille taivaskuvia sen verran kuin Hän näkee tarpeelliseksi. Apostoli Paavali kertoo Raamatussamme vierailustaan kolmannessa taivaassa ts. omasta taivasmatkastaan: ”Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiistaan, en tiedä, Jumala sen tietää – temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua” (2 Kor 12:2-4).

Jotain ”ihmeellistä ja sanoin kuvaamatonta” Paavali sai varmaankin kokea, koska hän toteaa selkeän halunsa olla mieluummin Kristuksen kanssa kuin jatkaa matkaansa maan päällä ruumiissaan. Saman suuntainen tulevaisuuskuva on ilmaistuna meille myös 1. Korinttolaiskirjeen luvun 2 jakeessa 9: ”vaan niin kuin kirjoitettu on, mitä silmä ei ole nähnyt ja korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”

Juutalaisuudessa puhutaan taivaasta vanhurskasten kotina. Juutalaisten käsityksenä on, että vanhurskaat menevät kuoltuaan paratiisiin. Paratiisi on heidän mukaansa sijoitettuna kolmanteen taivaaseen. Myös Uusi testamentti vahvistaa tämän käsityksen Jeesukseen uskovien kuolemanjälkeisestä tilasta. Ristillä Jeesus sanoo katuvalle ryövärille ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa (Luuk 23:43). Juutalainen ilmestyskirjallisuus kertoo paratiisista seuraavaa: ”Sieltä miehet veivät minut kolmanteen taivaaseen ja asettivat minut keskelle paratiisia. ja minä sanoin: Mikä ihmeen kaunis paikka tämä onkaan! Miehet vastasivat minulle: Tämä paikka on valmistettu vanhurskaille, jotka maan päällä eläessään kärsivät vaivoja, kääntävät silmänsä pois vääryydestä, voittavat kiusaukset, tuomitsevat oikein, antavat leipää nälkäisille ja vaatettavat alastonta, nostavat langenneita ja auttavat sorrettuja; niille, jotka vaeltavat Herran kasvojen edessä palvellen yksin Häntä. Niille tämä paikka on valmistettu iankaikkiseksi perintöosaksi”. (2 Eenokin kirja 8:8 - 9:1)

Paavalin taivasmatkan ja juutalaisen ilmestystiedon pohjalta voimme siis tehdä sen johtopäätöksen, että paratiisi on kolmannessa taivaassa ja että uskova muuttaa kuoltuaan taivaaseen, Jumalan paratiisiin. Siellä hän odottaa Jeesuksen toisen tulemuksen hetkeä saadakseen myös kirkastetun ruumiin (1. Tess 4:16-17). Kuoltuaan uskova siis pääsee tilaan, joka on monin verroin parempi kuin tämä maallinen elämä parhaimmillaankaan voi olla.

Raamattu ei puhu meille kovin paljon taivaasta ja elämästä siellä. Ilmestyskirjasta luemme kuinka enkeli välitti apostoli Johannekselle  Patmos-saarella Jeesuksen Kristuksen saaman ilmestyksen. Johannes sai nousta taivaaseen (Ilm 4:1). Johannekselle näytettiin myös kaikki, mitä oli tapahtuva lopun aikoina (Ilm 1:1).Jostakin syystä Jumala ei annan meille täydellistä kuvausta taivaasta vaikka se olisi tietenkin Hänelle mahdollista. Näyttää siltä, että se ei ole Hänen tahtonsa. Esteinä voivat olla meidän syntinen luontomme, aistiemme vajavaisuus, käsitteidemme puutteellisuus ja järkemme rajallisuus. Toisaalta liika tietoisuus tulevasta voisi suunnata rajalliset voimavaramme evankeliumin arkipäivän julistamisesta tulevaisuuden haaveiluihin.

UUSI KIRKASTETTU RUUMIS

Meidän lopullinen olemuksemme on kokonainen ihminen uudessa, kirkastetussa ruumiissa. Vanha maallinen ruumiimme jää tänne katoavaan maailmaan ja me saamme tilalle uuden. Tulemme tältä osin Jeesuksen kaltaiseksi. Kuolemanjälkeistä elämää koskevassa Uuden Testamentin ilmoituksessa on keskeisenä ajatuksena, että ”muuttaa pois ruumiista” on samaa kuin ”päästä kotiin Herran tykö”. Tästä syystä meille uskoville kuolema on voitto. Jeesus itse toteaa: ”Missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva (Joh 12:26) ja edelleen ” Vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen (Joh 14:3). Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni (Joh 17:24).

UUDET TAIVAAT JA UUSI MAA

Koko luomakunta, sekä taivas (universumi, kosmos) että maa on syntiinlankeemuksen saastuttamia. Siksi ne katoavat tuomiolla (Matt 5:18, 24:35, 2 Piet 3:10). Katastrofi on selvästi kosminen, näkyvässä maailmankaikkeudessa tapahtuva. ”Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin. Mutta tuo vielä kerran osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla”  (Hebr 12:26-27). Jumala hävittää vain voidakseen luoda jotain vielä ihmeellisempää. Evankeliumin viimeinen, riemullinen sanoma ei puhu luomakunnan perikadosta, vaan sen uudestiluomisesta ja ihanasta jälleenrakentamisesta. Jumalan kansa siis odottaa uutta, vapahdettua luomakuntaa. ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu” (2 Piet 3:13).

Jo Jesajan kirja julistaa, että Herra on vielä kerran luova uudet taivaat ja uuden maan (Jes 65:17, 66:2). Israelin ja seurakunnan toivo kytkeytyy tähän Jumalan uuteen luomistekoon. Vanhan testamentin ilmoituksen mukaan taivas on se paikka, missä eskatologisia pelastuksen rikkauksia säilytetään. Apostoli Paavali toteaa, että nyt Uuden liiton kautta ilmoitetaan kätkössä ollut Jumalan salaisuus (Room 16:25-26, Ef 3:1-9). Vanhassa liitossa Jumalan lupaukset ja siunaukset koskivat lähinnä ajallista Israelia, Uudessa liitossa sen sijaan Kristuksessa lahjoitetuista taivaallisen maailman hengellisistä siunauksista (Room 14:17).

Siis itse elämä, iankaikkinen elämä on alusta asti ollut kätkettynä Isän tykönä, Kristuksessa (1 Joh 1:1-2). Meille Jeesukseen uskoville on taivaassa on talletettuna

·       meidän toivomme (Heb 6:19)

·       katoamaton perintömme (Kol 1:5)

·       ylösnousemusruumiimme (1 Kor 15:51)

·       taivaallinen majamme (2 Kor 5:1-2)

·       kokoamamme aarteet (Matt 6:20)

·       palkkamme (Luuk 6:23)

·       uusi nimemme (Ilm 13:8)

·       yhdyskuntamme (Fil 3:20)

·       valtakunta, joka on ollut valmistettuna maailman perustamisesta asti (Matt 25:34).

Jumalan pelastussuunnitelmassa siis kaikki on jo valmiina. Tämä pelastussuunnitelma on täydellisenä Jeesuksessa Kristuksessa, koska Hän on teurastettu Karitsa hamasta maailman perustamisesta (Ilm 13:8). Jumala joutuu vielä kerran tuomitsemaan langenneet enkelit Kristuksessa yhdessä seurakunnan kanssa. Viimeisellä tuomiolla koko langennut luomakunta ”kääritään kokoon niin kuin kirja (Jes 34:4), mutta Messiaanisen pelastuksen kautta (vrt. Kristuksen lunastustyö) se myös luodaan uudelleen. Jumalan valtakunnan tuleminen merkitsee koko Hänen luomistyönsä vapauttamista ja kohdalleen asettamista: ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. (Room 8:19-21). Ilmoitus uudesta luomisesta on keskeinen toivon näköala tulevaisuuden kannalta.

TAIVAALLINEN ISÄNMAA JA KAUPUNKI

Meille monille tutussa laulussa Jaakko Löytty laulaa, että olemme kahden maan kansalaisia. Meillä on siis kaksi isänmaata, tämä ajallinen ja lopulta taivaallinen. Tämä ajallinen kerran katoaa mutta taivaallinen pysyy iankaikkisesti.

Viimeisenä iltanaan Jeesus lupasi opetuslapsilleen mennä valmistamaan omillensa paikkaa: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa (voidaan kääntää myös huonetta). Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa”. (Joh 14:1-2). Kun me kirkastetussa ruumiissamme olemme kokonaisia ihmisiä, niin Jeesus tahtoo edellä kertoa myös sen, että meillä taivaassa on koti (huone), jossa saamme asua.   Meidän länsimaisten kristittyjen on vaikea ottaa vastaan Raamatun sanomaa kirjaimellisesti. Meitä kahlitsee kreikkalainen ajattelu, dualismi, jossa ruumis ja henki erotetaan toisistaan. Ruumis elää tässä ja nyt konkreettista lihan elämää ja henki askartelee jossakin järjelle käsittämättömissä. Tästä johtuen jumalakuvamme ja kuva tuonpuoleisesta elämästämme kuvaksi pilven reunasta, jossa eteeriset henget istuvat harppua soittamassa. Niin ei Raamatun mukaan kuitenkaan voi olla. Jos ylösnousemusruumiimme on lihaa eikä henkeä (Luuk.24:39), silloin me tarvitsemme konkreettisen paikan, missä asua. Raamatussa luvataan uskoville konkreettinen perintö.

Hebrealaiskirje kertoo meille uskon isistä, jotka uskon kautta ikään kuin näkivät (vrt. ilmestystieto) uuden isänmaan ja kaupungin, taivaallisen Jerusalemin. Abraham odotti sitä kaupunkia, ” joka on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen (Hebr 11:10-11). Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata (Hebr 11:13-14). mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin” (Hebr 11:16).

Taivaallisen kaupungin, uuden Jerusalemin, kuvauksessa on havaittavissa kaksi erityispiirrettä (Ilm 21 ja 22). Ensinnäkin sitä luonnehditaan negaatioin. Siellä ei ole temppeliä, kaupunki ei tarvitse aurinkoa tai kuun tai lampun valoa, siellä ei ole kirousta, ei syntiä, ei vääryyttä, ei valhetta jne. Kukaan ei kärsi nälkää eikä janoa, ei ole surua, kuolemaa eikä kyyneleitä. Kaupunki on sanoin kuvaamattoman kaunis (vrt. kulta ja jalokivet). Sillä on kaksitoista porttia (vrt. Israelin sukukunnat) ja kahdettoista perustukset (vrt. apostolit). Sen sisällä on ensimmäinen Eden. Kadotettu paratiisi, elämän puu ja elämän vesi ovat jälleen löytyneet. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin.

Herran kansan elämä tulee olemaan toimivaa palvelemista ja autuasta (vrt. onnellista) katselemista sillä ”Hänen palvelijansa palvelevat Häntä ja näkevät Hänen kasvonsa” (Ilm 22:3-4). Karitsaa ylistetään siitä, että hän on korjannut kaiken sen, minkä syntiinlankeemus tuhosi. Hän on ostanut verellään uuden kansan uuteen kuningaskuntaan. Jokaisesta kansakunnasta ja kielestä on edustajia taivaallisessa ylistyskuorossa.

ILMESTYSKIRJAN KUVAUS UUDESTA TAIVAASTA JA UUDESTA MAASTA

Johanneksen ilmestys eli Ilmestyskirja on Uuden Testamentin viimeinen kirja. Johanneksen ilmestys kertoo lopun ajan tapahtumista: antikristuksesta, lopun ajan vitsauksista ja sodista, Jeesuksen paluusta maan päälle, maailman tuomitsemisesta, ihmisten jakamisesta pelastettuihin ja kadotettuihin, uudesta taivaasta ja uudesta maasta: 

• Johdanto (Ilm. 1)
• Kirjeet seitsemälle seurakunnalle (2–3)
• Taivaallinen jumalanpalvelus (4–5)
• Seitsemän sinetin aukaiseminen, apokalyptiset ratsastajat (6-8)
• Seitsemään pasuunaan puhaltaminen (8–11)
• Kaksi petoa, pedon luku (13–14)
• Seitsemän enkelin vitsaukset, vihan maljat (15–16)
• Portto ja Babylon (17–18)
• Karitsan häät (19)
• Valkoinen hevonen ja ratsastaja
• Tuhatvuotinen valtakunta (20)
• Saatana voitetaan
• Viimeinen tuomio
• Uudet taivaat ja uusi maa (21)
• Uusi Jerusalem
• Päätössanat (22)

Uutta taivasta, uutta maata ja uutta Jerusalemia kuvataan erityisesti Ilmestyskirja luvuissa 21 ja 22.

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;  ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet". Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.” (Ilm 21:1-7)

”Ja yksi niistä seitsemästä enkelistä, jolla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Lähdeluettekaikkein kalleimman kiven kaltainen, niin kuin kristallinkirkas jaspiskivi” (Ilm. 21:9-11)

”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti”. (Ilm 22:1-5)

name=o34>”Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin” (Ilm 22:14)

”Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon. Ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi” (Ilm 22:17)

Lähdeluettelo

Pyhä Raamattu (Vanhan testamentin käännös vuodelta 1933 ja Uuden testamentin vuodelta 1938)

Wikipedia, Vapaa tietosanakirja

Iso Raamatun  Tietosanakirja (Illustrert Bibelleksikon A.S., Oslo, 1965-1969)