Reijo Telaranta: Uudet taivaat ja uusi maa

Missio Järvenpään raamattukoulu

25.10.2010, Reijo Telaranta

UUDET TAIVAAT JA UUSI MAA - SEURAKUNNAN IHMEELLINEN TULEVAISUUS

- taivaallinen perintö

- Kristuksen morsiamen asema

- elämä uudessa taivaassa ja maassa   

Matkalaisen näkökulma: Me olemme matkalla kohti Raamatun meille lupaamia uusia taivaita ja uutta maata. Olemme matkalla mutta emme vielä perillä. Raamattu antaa meille ohjeita matkallemme, että se ei katkeaisi kesken tai ettemme päätyisi väärään osoitteeseen. Siksi uusien taivaiden ja uuden maan katselu on hyvä aloittaa tarkastelemalla ensin Raamatun varoituksia matkan suunnasta, vaivoista ja vaaroista.

Jumalalla on meille varattuna iankaikkinen elämä. Jumalan lupaukset ovat luotettavia. Lupauksiin sisältyy samalla tieto siitä, miten perille päästään: ”pelkästä armosta” ja ”Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta”:

hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme. (Tiit.3:5-7)

Matka Egyptistä Luvattuun maahan ei ollut israelilaisille helppo. Helppo se ei ole myöskään meille. Matka on vaativa ja perille pääsyä edeltävät vaikeat ajat, joihin meidän on osattava valmistautua. Eksytyksiä nousee seurakuntaa vastaan ulkopuolelta mutta vaarallisimmat ovat ne, jotka nousevat sisältä. Kaikki tulee myös tapahtumaan tavattoman nopeasti ja yllättäen. Siksi on meidän valvottava ja pidettävä Hengen lamput palavina:

"Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki. On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki.  Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmesty.” Luuk.17:26-30)

Eksyttäjiä tulee olemaan paljon, vaarille poluille houkuttelijoita löytyy sekä ulkopuolelta että seurakunnasta:

Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. (2.Tes.2:3)

 

Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. (1.Tim.4:1-2)

 

”Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:8)

Tuomio alkaa  seurakunnasta. Ilmestyskirjan 3. luvussa kuvataan Laodikean seurakunta, joka kuvitteli olevansa rikas ja mahtava, mutta se sai Jeesukselta ankaran tuomion.

On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? (1. Piet.4:16)

 

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm.3:15-17)

Voittajaksi selviytyy vain juoksemalla uskollisesti maaliin saakka. On varottava hukkaamasta matkalla sitä uskossa vastaanottamaamme kallista aarretta, jonka Jeesus on meille Golgatalla voittanut.

Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.  Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. (Room.11:21-22)

Herra tulee noutamaan omansa

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1.Tes.4:16-17)

Tulee olemaan kaksi ylösnousemusta, ensimmäinen ja toinen. Ensimmäinen on vanhurskaiden ylösnousemus:

Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.

Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. (Ilm.20:4-6)

Toinen on Jeesuksen armoin hylänneiden osaksi tuleva tuomion ylösnousemus:

Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.  Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. (Ilm.20:13-15)

Usein puhutaan ”viimeisestä tuomiosta”, mutta se on harhaanjohtava sanonta. Tuomittavia, tuomion paikkoja ja tuomion ajankohtia sekä myös tuomioita on useampia:

1. Uskovien synnit tuomittiin vuonna 30 jKr. Golgatan ristillä. Hän kantoi meidän syntimme (1.Piet.3:8, 2.Kor.5:21, Rooma.8:1, Joh.5:24, Hepr.1:3 jne.)

2. Uskovassa tapahtuva synnin tuomio, synnin seurausten kantaminen ” Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi.” (1.Kor.11:31-32) Katso myös

3. Uskovan teot tuomitaan Kristuksen tulemuksessa yläilmoissa. Seurauksena on ”palkka” tai ”vahinko” mutta ”hän itse on pelastuva”. ”Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” (1.Kor.3:12-15)

4. Kansakunnat tuomitaan, Pyhät osallistuvat tuomitsemiseen  ” Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.  Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. ” (Matt.25:31-32, Matt.13:40-41)

5. Jumalattomat kuolleet tuomitaan tuhatvuotisen valtakunnan päätyttyä  ”Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." (Apt.17:31),

Raamattu maalaa meidän silmiemme eteen mahtavan ja houkuttelevan näyn taivaasta.  Näyn tehtävänä on vahvistaa päättäväisyyttämme ja rohkaista meitä kaikissa tilanteissa pysymään yksin Jeesuksessa, että pääsisimme kerran perille

Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri. (Hepr.12:22-24)

Paavalin kokemus kertoo, että meillä on edessämme iankaikkisuus ylösnousemusruumiissamme, ei vain jonain utuisena henkiolentona.

Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.

Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.

Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää -  temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.

Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.  Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.

Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. (2.Kor.1-7)

Luodaan uudet taivaat ja uusi maa

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan,  ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."  (Ilm.21:3-4)

 

Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemässä maljassaan seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi: "Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon."  Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. (Ilm.21:9-11)

Karitsan hääateria, Jeesuksen ja hänen seurakuntansa rakkauskertomus saa onnellisen lopun. Se minkä synti rikkoi paratiisissa, missä Jumala käyskenteli Aatamin kanssa illan viileydessä  puiden siimeksessä, tulee jälleen eheäksi.

”Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa. Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!” (Laul.2:16-17)