Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Pyhä Kolminaisuus kutsuu yhteyteensä

Andrei Rublevin 1422-1423 maalaama ikoni Pyhä Kolminaisuus kutsuu meitä tutustumaan suuriin salaisuuksiin vaeltamalla rukouksen, mietiskelyn ja hiljaisuuden polkua, joka johtaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen seuraan valmiiksi katetun yhteyden pöydän ääreen.

 

Kun katsomme ikonia, näemme kolme levollista hahmoa pöydän ääressä. Aabraham ja Saara ovat saaneet kolme vierasta.

 

Keitä he ovat, ihmisiä vai enkeleitä vai jotain vieläkin suurempaa?

 

Näemme pöydän ääressä Pyhän Kolminaisuuden. Vasemmalla on Isä, joka istuu selkä suorana, sillä hän on Kaikkivaltias, Luoja ja Majesteetti. Keskellä istuva Poika ja oikealla oleva Henki ovat kumartuneet Isän puoleen. Isän katse on Pojassa, jossa Jumala itse syntyy ihmiseksi. Uuden elämän vihreään pukeutunut Henki ojentaa kättään valmiina palvelemaan.

 

Keskellä istuvalla Pojalla on ihoa vasten syvän punainen, kuninkuuden merkiksi kultanauhalla koristeltu vaate. Viitan tummansininen on taivaan väri. Poika on ikonissa keskellä, tärkeimmällä paikalla, koska ilman Poikaa ei kukaan voi nähdä Isää. Pojan kaksi sormea ojentuvat siunaten kohti pöydällä olevaa maljaa, johon myös Isä osoittaa. Jotain hyvin tärkeää on tapahtumassa.

 

Kuvassa taustalla näkyy Aabrahamin telttamajaa. Taka-alalla on myös kirkkorakennus kaikille etsijöille avoimine ovineen. Pojan takana kohoaa puu. Siinä me voimme nähdä Mamren tammiston, jossa Aabrahamin telttamaja vierailun aikana oli pystytettynä. Me voimme katsella puuta myös Paratiisin elämänpuuna, josta vanhan tradition mukaan tehtiin Golgatalle pystytetty risti.

 

Aabrahamin ja Saaran vieraanvaraisuus (1.Moos.18:1-19) kasvaa ikonissa ehtoollisen vertauskuvaksi. Rublev on jättänyt alttarin ääreen tilaa Pyhän Kolminaisuuden kanssa aterioivalle ja keskustelevalle ihmiselle.

 

Ikonin pöytä on alttari. Käännetty perspektiivi ja kaksiulotteisuus tuovat hahmot lähemmäksi katsojaa, jota näin kutsutaan ottamaan rohkeasti oma vielä vapaana oleva paikkansa pöydän ääressä. Herran pöytä on avattu syntisille. "Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä." Sinua kutsutaan mukaan pöydän ääreen.

 

MIETISKELYÄ IKONIN ÄÄRELLÄ

 

Henry J. Nouwen vietti paljon aikaa Kolminaisuuden ikonin ääressä yrittäen kirjoittaa siitä mietiskelytekstin. Sanaakaan ei siirtynyt paperille, vaikka hän kahlasi kaikki ikonia käsittelevät kirjat ja artikkelit.  Sitten hän kirjoitti:

 

”Vähä vähältä alan todeta, mikä minua pidättää: välitön kasvokkain joutuminen, Jeesuksen kasvojen eteen joutuminen. Koko tämän iltapäivän olen vain katsellut tätä sanoinkuvaamatonta ikonia. Katselin Jeesuksen silmiä ja näin hänen silmiensä katsovan minua.  Minä säikähdin, suljin silmäni ja aloin rukoilla.”

 

”Vapahtajan silmät ovat syynä siihen, että Rublevin ikonin näkeminen on niin syvä hengellinen kokemus. Niiden katse on niin mystisen syvä, että millä sanoilla yritänkin sitä kuvata, kaikki epäonnistuvat… Rublevin Kristus katsoo suoraan meihin ja kohtaa meidät läpitunkevilla silmillään. Ne ovat suuret, avoimet silmät, vahvojen kulmakarvojen ja syvien, pyöreiden varjojen korostamat. Ne eivät ole ankarat ja tuomitsevat, mutta ne näkevät kaiken mitä on. Ne ovat koko ikonin keskus. Voisi sanoa: ’Jeesus on yhtä kuin kaikki silmät’. Hänen läpitunkeva katseensa tuo mieleen psalmin:

 

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.

Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

(Ps.139:1-3,7)

 

”Nämä sanat eivät puhu pelottavasta, kaikkialle tunkeutuvasta valtiaasta, vaan rakastavasta huolenpidosta, joka on suojanamme aina ja kaikkialla. Rublevin Jeesuksen silmät eivät ole tunteilevat eivätkä tuomitsevat, eivät kiltit eivätkä karskit, eivät pehmeät eivätkä kovat. Ne ovat Jumalan silmät, Jumalan, joka näkee meidät syvimmästäkin kätköpaikasta ja rakastaa meitä Jumalallisella laupeudella.”

 

ANTELIAS VASTAANOTTO

 

Kolminaisuuden ikoni tunnetaan myös nimellä Philoxeni = antelias vastaanotto, jossa vieras muuttuu ystäväksi.

 

Kolme Aabrahamin luo tullutta vierailijaa on kuvattu matka-asuissa, sauva kädessä, sandaalit jalassa ja viitta harteilla. He tulevat pitkältä matkalta ja ovat valmiita lähtemään uudelleen matkaan. Vaikka heillä on kaikki, he ovat nöyriä, valmiita ottamaan vastaan sen vieraanvaraisuuden, jota heidän levähdyspaikassaan on tarjolla.

 

Matkalla oleva joutuu yhä uudelleen tekemään päätöksen matkan jatkamisesta. Pyhän Birgitan lailla matkalainen joutuu alati rukoilemaan:
 
” Herra osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan.
Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa.
Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.”
(Pyhä Birgitta –) 
 

On jatkettava matkaa, suunnattava luottavaisesti kohti Luvattua maata. Matkalla olevan osana on jättää taakseen kaikki mennyt ja suunnata kohti tuntematonta.

 

Ikonin keskus on malja. Sen ympärillä ovat koolla Isä, Poika ja Pyhä Henki. Maljaa kohti tuntuu kiertyvän heidän käsiensä ja asentojensa liike. Maljassa on Suuri Salaisuus, Voima, joka voittaa kaikki vallat ja voimat:

 

"Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan." (1 Piet.1:18-21)

 

PYHÄ NEUVONPITO

 

Rublevin ikonia on kutsuttu myös pelastushistorialliseksi neuvonpidoksi. Meneillään on ikuinen keskustelu. Kolme hahmoa on ikonissa kuvattu neuvottelemassa ja miettimässä, miten heidän kuvakseen luotu ihminen voidaan pelastaa.

 

Isä, joka on kaiken Luoja, lähettää Poikansa matkaan. Pojan osana on olla kärsivä palvelija ja mennä ihmisten luo kertomaan, mitä Isä tahtoo olla heille. Pyhä Henki, joka  näyttää levolliselta ja nöyrältä, sellaiselta, joka ottaa vastaan kaiken, saa kaiken ja kokoaa kaiken, on alati valmiina kirkastamaan Poikaa ja varustamaan hänen seuraajansa voimalla korkeudesta.

 

Isä näkee jo uhratun Poikansa, sen mitä hän oli pyytänyt Aabrahamilta koetellessaan tätä. Sen, minkä hän itse on vievä loppuun asti. Isän käsi viittaa maljan suuntaan. Pojan käsi on siirtynyt eteenpäin ottamaan maljan vastaan.

 

Poika on Rakastettu. Pojan kautta Jumalan kunnia jaetaan kaikille ihmisille. Pojan kautta syntisille ihmisille avautuu tie Isän luo. Vain Poika on tie, totuus ja elämä.

 

Poika on käsittänyt tämän. Hän kumartuu kohti Isää. Pöydällä lepäävässä kädessä on antautumisen ele. Hänen huulensa muodostavat jo sanoja: ”Enkö joisi maljaa, jonka Isä on minulle antanut.”




© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin