14. Timo Pöyhönen: Millainen on huomispäivän seurakunta?

Miten käy luterilaisen kirkon, jos nykyinen meno jatkuu? Luhistuuko kirkko laitoksena viidentoista vai kolmenkymmenen vuoden kuluessa? Onko kirkon tulevaisuus sadoissa tai tuhansissa pienissä jumalanpalvelusyhteisöissä? Näin vakavia kysymyksiä pohdittiin Aikamatka-illassa, kun vieraana oli pastori Timo Pöyhönen.

Aikamatka-ilta TV7 kanavalla

Tämä Aikamatkan jakso lähetetään TV7 kanavalla keskiviikkona 2.4.2014 klo 19.30

Aikamatka-ilta Järvenpäässä

Millainen on huomisen seurakunta? Onko se mammuttimainen uskonnonhuoltolaitos vai kodikas jumalanpalvelusyhteisö?

Mikä tehtävä on pienillä ja kodikkailla jumalanpalvelusyhteisöillä? Millaisia ne voisivat olla? Mistä voi tunnistaa elävän yhteisön? 

Uudistetaanko kirkkoa ja seurakuntia nykyisin taloushallinnon vai evankeliumin ehdoilla? Miten siinä käy ihmisten ja yhteisöllisyyden?

Millainen konsultti euro on? Opettaako se seurakunnat vihdoin arvostamaan vapaaehtoisia ja keskittymään perustehtäväänsä?

Tällaisia kysymyksiä pohdittiin Järvenpäässä kristillisen koulun auditoriossa tiistaina 3.12. 2013. Vieraana illassa oli Hengen uudistus kirkossamme liikkeen hallituksen puheenjohtaja pastori Timo Pöyhönen. Häntä sparrasivat Reijo Telaranta ja Tapani Talikainen, Tilaisuuden juonsi Heidi Kuitunen. Musiikista vastasivat Mika Hakkarainen ja Leila Puhakka. Ohjelman jälkeen on iloista seurustelua ja kahvittelua.

Kirkon päättäjät ovat paniikissa

- Luterilaisessa kirkossamme on tällä hetkellä varmasti monenlaisia kehitystrendejä, mutta yksi iso kysymys on tietysti talous.  On havahduttu siihen, että vuodesta 2002 kirkosta eroaminen on kiihtyvällä vauhdilla lisääntynyt.  Nyt pohditaan erilaisissa komiteoissa, miten tähän pitäisi oikein reagoida., totesi Timo Pöyhönen Järvenpään illassa 3.12.2013.

- Olen itse luterilaisen kirkon työntekijä ja meillä Tampereella on sellainen erikoisuus, että meillä on myös vapaaehtoisten tuella palkattuja työntekijöillä. Eilen kirjoitin näille tukijoille kirjettä ja jouduin miettimään, millä tavalla perustelisin sen, että heidän tulisi verorahojen lisäksi tukea seurakunnan työtä myös vapaaehtoisin lahjoituksin. Erääksi syyksi nimesin sen, että meidän kirkkomme päättäjät ovat paniikissa.  

- Minusta tuntuu, että jos me haluamme mennä eteenpäin ja luoda uuden tulevaisuuden seurakuntaa, niin meidän päättäjämme eivät paniikin takia kykene siihen.  Monilla paikkakunnilla ainoana ratkaisuna on nähty jarrujen painaminen pohjaan. Säästetään ja säästetään eikä uskalleta tehdä mitään uusia avauksia.  Sellainen on pelottava suuntaus. Jos pelkästään ryhdytään säästämään, niin liike eteenpäin pysähtyy. Silloin joudutaan entistä pahemmin paniikkiin ja vajoaminen alaspäin nopeutuu entisestään, Timo sanoi.

Vaarana Suomi, jossa kristittyjä on vain muutama prosentti

- Henkilökohtaisesti ajattelin, että kirkon nykyisen kaltainen verorahoihin perustuva järjestelmä tulee viidessätoista vuodessa kaatumaan, ellei mitään radikaalia tehdä.  Kaikki ei tietenkään haihdu siinä ajassa jotenkin ilmaan, mutta nykyisen kaltainen kirkko tulee vain käytännössä mahdottomaksi pyörittää.  Piispanvaalien yhteydessä Miikka Ruokanen laskeskeli, että jos mitään ei tehdä, niin kirkko on konkurssissa, jos oikein muistan, vuonna 2022. Jotain tietysti tehdään koko ajan, mutta siitä huolimatta jossain vaiheessa tulee vastaan piste, jossa nykyisen kaltainen rakennelma luhistuu., Timo profetoi.

- Tunnen saaneeni Jumalalta kutsun yrittää edistää tässä nykyisessä järjestelmässä paikallisseurakuntien sisällä yhteisönäyn toteutumista. Paikallisseurakuntien sisälle pitäisi syntyä  tulevien vuosien aikana satoja, ehkäpä tuhansia elävän hengellisyyden yhteisöjä.  Jotkut niistä ovat pienempiä, toiset jopa muutamien satojen henkilöiden muodostamia.  Näin siksi, että siten kun tuomion kellot kumahtavat ja kirkon osalta siirrytään aikakaudesta toiseen, niin jotakin jää, elävä hengellisyys ja ihmissuhteet. Jos me taas emme tee näin, niin pelkään että järjestelmän romahtaessa tästä maasta melkein kokonaan häviää kristinusko., Timo varoitteli.

- Tämä voi tuntua hurjalta väitteeltä, mutta jos tarkastelemme asiaa matemaattisesti, kristillisten kirkkokuntien jäsenmäärien pohjalta, niin muiden kuin luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus mahtuu parin prosentin sisälle.  Jos luterilaisen kirkon järjestelmä romahtaa, niin matemaattisesti jäljelle voi siis jäädä tuo kaksi prosenttia kansasta, Timo laskeskeli todeten samalla, että todellinen elämä ei ole vain matematiikkaa, eivätkä asiat käytännössä etene noin suoraviivaisesti. Jonkinmoisen kuvan suomalaisten kristinuskon näkymistä Suomessa laskelmat kuitenkin antavat

----

Voit kuunnella illan teemasta Järvenpäässä käydyn noin 40 minuutin keskustelun sivun yläreunassa olevalla soittimella. Keskustelussa nousi esille rohkeita visioita ja hätkähdyttäviä näkymiä. Taloudellisiin vaikeuksiin päästetyssä kirkossa on meneillään paniikkijarrutus, jossa nähdään vain talouden ja hallinnon haasteet.

----- 

Järvenpään Aikamatka-illan kuvasi Kalevi Saarela

 ------

Johdanto illan teemaan:

Millainen on tulevaisuden seurakunta?

Alkuseurakunta syntyi Herransa ja Vapahtajansa esikuvan mukaisesti ”"ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen”, kuten asia Heprealaiskirjeessä (13:13) ilmaistaan. Seurakunta oli itsenäinen ja, täysin riippumaton niin uskonnollisista kuin maallisistakin valtarakenteista.

Kieltäytymisestä maailmaan mukautumisesta oli seurauksena pilkan lisäksi vaino. Kun verisiä vainoja oli jatkunut pari vuosisataa, kristinuskosta tuli ensin suvaittu, sitten hyväksytty ja viimein ainoa Rooman valtion virallinen uskonto. Valtion ja kristinuskon liitosta syntyi kirkkovaltio, jota johti paavi. Kirkko piti koossa valtioita ja hallitsijoiden valtakoneistot puolestaan kirkkoa.

Vuonna 1054 idän ja lännen kirkot, jotka olivat jo aiemmin lähteneet teologisesti eri teille, julistivat toinen toisensa kirkonkiroukseen. Sen selvemmin kahtia jakautumista tuskin voisi ilmaista. Mutta vielä monin verroin laajempi eri kirkoiksi jakautumisen aika koitti pian uskonpuhdistuksen jälkeen. Eikä se ole tähän päivään mennessä vielä loppunut.

Eikä jakautumisen tuoma monenkirjavuus koske vain oppia. Tarjolla on kokoa, hallintoa, pappien ja maallikoiden asemaa, vapaaehtoisuuden merkitystä ja musiikin tyyliä joka lähtöön. Esimerkiksi Kiinassa vainon alla toimiva pieni syrjäkylän kotikirkko on kaikilla mittareilla mitattuna todella kaukana Etelä-Korean jättiseurakunnasta, johon kuuluu lähes miljoona jäsentä.

Tuskinpa ainutkaan ihminen tietää nykyään tarkalleen, kuinka moniin kirkkoihin, tunnustuskuntiin ja seurakuntiin kristinusko on tähän mennessä jakautunut. Teologiset irtiotot, tulkinnat, kulttuurierot ja perinnäistavat ovat saaneet aikaan todella värikkään kukkakedon. Pelkästään riippumattomia eli mihinkään vanhoista kirkkokunnista kuulumattomia seurakuntia on tällä hetkellä maailmassa yli 60 000 kappaletta.

Millainen on tulevaisuuden seurakunta? Mihin suuntaan me olemme menossa? Onko kehityksen tuloksena hallinnollisia megaseurakuntia vai pieniä ja kodikkaita yhteisöjä?  Millainen konsultti euro on kirkkojen ja seurakuntien tulevaisuutta suunniteltaessa? Entä mihin maallistuminen ja yleinen mielipide kehitystä pyrkivät seurakuntien kehitystä ohjaamaan?