Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Vesa Tuominen: Herkkä kuin perhosen siipi

Vesa Tuominen,

Herkkä kuin perhosen siipi,

Päivä, 2013

 

Paimion kirkkoherran kirjoittamassa romaanissa ovat läsnä elämän peruspalikat. Työelämä vie mennessään sysäten avioliiton ja perheen sivurooleihin. Uran rakentaminen ja tehokkuus tuntuvat takaavan turvallisen tulevaisuuden, kunnes kaikki sekunnin murto-osassa romahtaa. Kaikille tunteiden kurimukseen suistetuille jää vain loputtomasti kysymyksiä, joihin ei ole helppoa löytää vastauksia.

 

Kirjan nimi kuvaa ihmisen elämän haurautta. Juuri kun kaikki näyttää olevan turvallisesti radallaan, unelmat voivat murskautua. Raju liikenneonnettomuus vie menestyvän miehen tajuttomana ja puhekyvyttömänä sairaalan teho-osastolle. Kaikki muuttuu hetkessä niin kotona kuin työpaikallakin. Monenlaiset kulissit murskautuvat, kätketyt tunteet raivaavat tiensä pintaan ja se, mikä aiemmin näytti turvalliselta elämältä, paljastuu huteraksi korttitaloksi.

 

Vesa Tuominen kuljettaa tarinaa sujuvasti saaden repliikitkin elämään. Pitkät ajat tajuttomana makaavan Jyrin ja häntä katsomassa käyvien työtovereiden, ystävättärien, vaimon ja perheenjäsenten hetkiin vuoteen äärellä on luotu jännitettä erikoisella tavalla: vaikka Jyri ei pysty kommunikoimaan, hän voi tajuttomuutensa läpi kuulla ja ymmärtää vierailijoiden läsnäolon. Vastauksiakin hänellä olisi, mutta niitä runneltu keho ei pysty pukemaan sanoiksi.

 

Tässä tehokkuutta palvovassa ajassamme elää varmasti valtava määrä perheitä, joihin Jyrin ja hänen vaimonsa Tuulan tuntomerkit sopivat erinomaisesti. Elämää hallitsevat alituinen kiire ja kovat työpaineet. Kulissit ovat kunnossa, mutta kaiken hyvinvoinnin keskellä on meneillään hidas tunteiden näivettyminen. Paljon on myös niitä, joiden elämän liikenneonnettomuus tai vakava sairaus on pysäyttänyt ja suistanut raiteiltaan yhtä peruuttamattomasti.

 

Miehensä eloonjäämisestä pitkään epävarmuudessa eläneen Tuulan tukena kirjassa ovat lähisuku, ystävät ja sairaalapappi. Turvaverkko estää täydellisen romahduksen ja johdattelee vähitellen tulevaisuuden ja toivon polulle. Siltä tieltä löytyy myös uudenlainen suhde Jumalaan. Toivottavasti näin voi tapahtua myös niille sadoille perheille, jotka joutuvat oikeassa elämässä käymään vuosittain läpi samanlaisen kurimuksen.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin