Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Timothy Keller: Tuhlaaja-isä

Timothy Keller

Tuhlaaja-isä

Päivä, 128 sivua

 

Jeesuksen kertoma vertaus tuhlaajapojasta kuulunee Raamatun tunnetuimpiin kertomuksiin. Sen selittämisessä keskitytään saarnoissa ja puheissa yleensä nuoremman eli perintönsä tuhlanneen pojan tekemisiin ja paluuseen isän luo. Hänen aiheensa tarjoavatkin mainion, suorastaan sydäntä raastavan esimerkin hunningolle joutuneesta ihmisestä, joka tekee parannuksen, palaa Isänsä luo ja saa kaiken anteeksi.

 

Jos jäämme tutkimaan ja ihastelemaan Jeesuksen vertauksessa vain nuoremman veljen tarinaa, menetämme paljon, ehkäpä kunnon kristittyjen kannalta jopa sen kaikkein tärkeimmän osan. Siksi Timothy Keller avaa kirjassaan ”Tuhlaaja-isä” tuttua kertomusta syvemmältä ottaen huomioon Jeesuksen ajan yhteiskunnan tapoineen ja periaatteineen. Lopputulos on yllättävä.

 

Jeesuksen kertomuksessa on kaksi poikaa. Keller osoittaa, miten molemmat olivat isältä omalla tavallaan kateissa. Kummankin suhteessa isään oli korjattavaa. Kumpikaan ei rakastanut isää hänen itsensä takia. Kummallekin isä oli vain omien tavoitteiden mahdollistaja. Kumpikin tarvitsi ja sai isältä siitä huolimatta osakseen rakkautta.

 

Kuten alussa totesin, nuoremman pojan, sen tuhlaajapojan, roolia on saarnoissa yleensä soviteltu uskoontuloon ja parannuksen tekemiseen. Keller paljastaa, että vanhemman pojan kohdalla kunnon kristityt joutuvat omine asenteineen ja tapoineen aivan yhtä ahtaalle. Me voimme kapinoida Isäämme vastaan lähtemällä tuhlaajapojaksi tai tekemällä kaiken pilkulleen ja viimeisen päälle tunnollisesti. Vanhemman veljen kohdalla tämä paljastuu, kun hän ei osaa yhtyä isän iloon. Huomatessaan oman osuutensa perinnöstä tuhlanneen nuoremman veljen päässeen uudelleen isän rakkaaksi pojaksi ja täysivaltaiseksi perilliseksi, vanhempi veli alkaa murjottaa, eikä halua osallistua ilojuhlaan.

 

Mielenkiintoista on se, että Jeesus jättää tarinan lopun avoimeksi. Isä tulee ulos kutsumaan kiukuttelevaa vanhempaa veljeä mukaan juhlaan. Sitä, miten hän tähän Isän rakkauteen vastasi, liittyikö ilonpitoon vai jäikö pimeyteen mököttämään, Jeesus ei kertonut.

 

Kirja on erittäin mielenkiintoista ja jokaista lukijaansa syvältä koskettavaa luettavaa. Suosittelen lämpimästi!



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin