Tapio Puolimatka: Kärsimisen tarkoitus

Tapio Pulimatka,

Kärsimyksen tarkoitus

Aikamedia, 2015

Keskusteltaessa kristinuskosta sen arvostelijat nostavat ennemmin tai myöhemmin esille kärsimyksen ongelman. ”Miksi rakastava ja kaikkivaltias Jumala salli kärsimyksen? Eikö maailmassa oleva suunnaton kärsimys todista, että joko Jumala ei ole rakastava, tai hän ei ole kaikkivaltias?”

Tapio Puolimatka ei juutu tähän filosofien rakastamaan kliseeseen. Hän ei kiistä, etteivätkö sairaudet, vammat, puute ja nöyryytykset voi syöstä ihmistä epätoivoon ja kapinaan Jumalaa vastaan. Kaiken sen keskelle hän kuitenkin tarjoaa kirjassaan mahdollisuuden ymmärtää elämää ja sen tarkoitusta uudella lohdullisella tavalla.

Kuskinpa on haastavampaa aihetta kuin kärsimyksen käsitteleminen. Sen tiesivät jo Jobin ystävät. He istuivat kaiken menettäneen ja paiseitten vaivaaman Jobin vieressä ensin viikon hiljaa. Vasta sen jälkeen he uskaltautuivat pohtimaan selitystä Jobin kärsimyksille.

Kirjassaan Tapio Puolimatka rakentaa siltaa kärsimyksen ja Jumalan rakkauden välille. Kun sydän kaiken tuskan keskellä avautuu ymmärtämään jälkimmäisen, myös ensiksi mainittu alkaa tulla ymmärrettävämmäksi. Kun Jeesus kärsi ja kuoli ristillä, maailman täytti pimeys. Pahuuden voimat viettivät voitonjuhliaan, mutta juuri tuossa samassa hetkessä elämä, kirkkaus ja rakkaus saivat suurimman voittonsa.

Tapio Puolimatka on viisas mies. Hän on myös syvästi Raamattuun sitoutunut ja Jeesukseen omana Vapahtajanaan uskova mies. Niinpä hänen kirjansa ei tarjoile palsamiksi haavoihin halpaa armoa eikä sentimentaalista lohdutusta. Kirjassaan hän käsittelee kärsimykseen liittyvän epäuskon kiusauksen, lohdutuksen, kärsimysten mahdollisuuden palvella korkeampia tarkoituksia sekä erilaisia yrityksiä ratkaista alussa mainittu kärsimyksen ongelma.  Tärkeitä kokonaisuuksia ovat myös osuudet, joissa hän pohtii uskoa ja kärsimystä, Kolmiyhteisen Jumalan rakkautta sekä kypsymistä kärsimysten kohtaamiseen.

Kirja raottaa lukijan puolesta tuskan esirippua, joka peittää  näkyvistä tulevaisuuden ja toivon näköalat. Tapio Puolimatka haluaa auttaa näkemään ja kokemaan kärsimyksen uudella ja lohdullisemmalla tavalla.

Vaikka lukijan ulkoiset olosuhteet kipuineen ja vastoinkäymisineen olisivat kirjan viimeisen sivun jälkeen samat kuin ensimmäisen sivun kohdalla, niin silti hänen sydämessään on toivottavasti tapahtunut samanlainen muutos kuin tuhkakasassaan ruukunsirpaleilla paiseitaan raaputtaneen Jobin kohdalla. Kärsimyskin on todistus Jumalan rakkaudesta, joka ei jätä syntiin langennutta ihmistä ajelehtimaan ulkoisesti mukavaan mutta pinnalliseen elämään.

Sekä kärsimyksen ongelma että kärsimyksen tarkoitus avautuvat kirjan mukaan Jeesuksen Golgatalla kärsimän kuoleman kautta:

”Pahuuden hallitsemassa maailmassa rakkaudella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä. kun se pyrkii auttamaan sekä pahuuden uhreiksi joutuneita että pahuuden valtaan antautuneita. ---

Jumalan kunnia toteutuu kaikkein kirkkaimpana juuri pahuuden ja kärsimyksen maailmassa, koska Jumala Kristuksessa ilmaisee täydellisen rakkauden kärsimällä syntisten ihmisten puolesta”

Aamen

----------------------- 

Yhteenveto:

Kirja raottaa lukijan puolesta tuskan esirippua, jonka takaa avautuvat tulevaisuuden ja toivon näköalat peittyvät helposti kipujen ja vastoinkäymisten alle. Kirja auttaa näkemään ja kokemaan kärsimyksen uudella lohdullisemmalla tavalla.  Ulkoiset olosuhteet kipuineen ja vastoinkäymisineen voivat olla sivun 160 jälkeen samat kuin kirjan ensimmäisen sivun kohdalla, niin silti lukijan sydämessä on kenties tapahtunut tärkeä muutos. Jotain samanlaista kuin tuhkakasassaan ruukunsirpaleilla paiseitaan raaputtaneen Jobin kohdalla. Myös kärsimys on todistus Jumalan rakkaudesta, joka ei jätä syntiin langennutta ihmistä ajelehtimaan ulkoisesti mukavaan mutta pinnalliseen elämään.

Teksti, selkeys   ****

Sisältö, sanoma  *****

(650)