Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Seppo Jokinen: Puhu rakkaudesta

Seppo Jokinen

Puhu rakkaudesta

Päivä (2008), 167 sivua

 

”Useilta suomalaisilta on ihmisarvo hukassa: vähättelemme itseämme, ”toteaa Seppo Jokinen kirjansa ”Puhu rakkaudesta” esipuheessa. Ellemme me osaa rakastaa ja arvostaa itseämme, ei meistä ole muitakaan rakastamaan ja rohkaisemaan.

 

Seppo Jokisen kirja on tuttua ja taattua Jokista. Miehellä on mittava ura sielunhoitajana, kouluttajana ja luennoitsijana. Tässä työssä hän on saanut valtavan määrän palautetta, kuullut monenlaisista ihmiskohtaloista ja joutunut etsimään vastauksia kaikkein kiperimpiinkin kysymyksiin. Kun tähän vielä lisätään se kantapään kautta tullut kokemus, jota Seppo Jokinen on saanut oman elämänsä kriiseissä, niin paketti on valmis: miehellä on kanttia sanoa ja myös sanottavaa.

 

Rakkaudesta puhutaan ja lauletaan nykyään paljon, enimmäkseen hyvin kevyesti ja pintaa hipaisten. Kirja ”Puhu rakkaudesta” houkuttelee syvemmälle, aivan niihin perimmäisiin tuntoihin saakka.

 

Samalla, kun Seppo Jokinen kirjoittaa rakkauden kaipuustamme, ihmissuhteistamme ja vammoista parantumisesta, hän pitää koko ajan esillä sen suurimman rakkauden, Jumalan syntistä ihmistä kohtaan tunteman rakkauden. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen neljättä lukua lainaten: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin