Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Samaa Habib: Kasvokkain Jeesuksen kanssa

Samaa Habib,

Kasvokkain Jeesuksen kanssa

Kuva ja Sana, 2014

 

Me voimme turvallisesti kotisohvalla istuen katsella televisiosta Syyriassa ja Irakissa riehuvaa sotaa ja kuolemaa. Uutiset tuhotuista kirkoista, poltetuista kodeista ja murhatuista siviileistä kertovat olosuhteista, joissa kristityt elävät muslimimaissa. Vielä paljon lähemmäksi vainotun seurakunnan elämää pääsee lukemalla kirjan Samaa Habibin ja hänen läheistensä kokemuksista sodan ja vainojen keskellä.

 

Kirja on riipaisevaa luettavaa. Turvalliselta tuntunut elämä muuttuu äkkiä sodan, sala-ampujien ja räjähdysten kaaokseksi. Tilanteen tekee entistäkin vaarallisemmaksi ja monimutkaisemmaksi Samaan kääntyminen muslimista kristityksi. Uhkauksista ja varoituksista huolimatta nuori tyttö ei suostu pitämään kynttiläänsä vakan alla. Pelkäämättä väkivaltaa ja hengenvaaraa hän ryhtyy evankelioimaan perhettään ja ystäviään.

 

Samaa löytää seurakunnan, liittyy siihen. Dramaattisten tapahtumien jälkeen myös yhä useampi hänen perheenjäsenistään ja ystävistään kääntyy kristityksi. Jeesuksen seuraamisesta kumpuava ilo ja innostus, joista kirjassa kerrotaan, ovat käsin kosketeltavia ja tarttuvat myös lukijaan. Herra on hyvä ja Jeesus ihana!

 

Kasvava ja erityisesti nuoria puoleensa vetävä seurakunta ei ole muslimien mieleen. Seurakunnassa tapahtuu tuhoisien pommiräjähdysten sarja. Monet kuolevat ja vielä useammat saavat vakavia vammoja. Heidän joukossaan on Samaa, joka paiskautuu seinää vasten ja kuolee.

 

Tulen, savun ja veren keskellä maaten Sanaa poistuu ruumiistaan ja avaa silmänsä taivaassa. Hän saa nähdä taivaan kirkkauden ja kohdata Jeesuksen sekä keskustella Hänen kanssaan. Vielä ei kuitenkaan ollut Sanaan aika jäädä rakastamansa Jeesuksen seuraan. Hän herää ihmeellisellä tavalla henkiin, pääsee vaikeasti loukkaantuneena sairaalaan ja parantuu vähitellen täydellisesti.

 

Käynti taivaassa antaa Samaan elämälle entistä varmemman suunnan: hän saa aivan uudenlaisen innon ja rohkeuden kertoa Jeesuksesta jokaiselle tapaamalleen ihmiselle. Hän haluaa oppia ja ponnistella entistä enemmän voittaakseen mahdollisimman monia rakastamalleen Vapahtajalle.

 

Ihmeet ja merkit vahvistavat kirjassa julistetun sanan, kuten meille Raamatussa luvataan. Monet hämmästyttävät paranemiset ja pelastumiset saavat vainoista huolimatta yhä useamman muslimin kääntymään kristityksi. Kirjan lopussa toteutuu Samaan pitkäaikainen unelma: päästä opiskelemaan Amerikkalaiseen raamattukouluun. Toinen Samaan harras toive jää vielä odottamaan toteutumista: päästä käymään Israelissa niillä paikoilla, joilla Jeesus ihmisenä vaelsi.

 

Samaan kertomus on erittäin ajankohtainen ja tärkeä. Hän antaa kirjassaan paljon hyödyllistä tietoa muslimien evankelioimisesta. Pelkkä julistus ei riitä. Ellemme tee heistä myös opetuslapsia, Jeesuksen meille antama tehtävä jää täyttämättä.

 

Kirjan viimeisillä sivuilla ovat ajattelemisen aihetta antavat sanat: ”Raamatun kirjoittivat vainotut kristityt, vainotuille kristityille, vainottujen kristittyjen tähden.”



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin