Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Pia-Lena Leskinen: Sinä, turvakallioni

Pia-Lena Leskinen

Sinä, turvakallioni

Katharos (2008), 64 sivua

 

Sanat ovat säveliä, jotka koskettavat sisintämme. Suurin osa sanoista jatkaa matkaa jälkeä jättämättä ja meidän niitä kaipaamatta.

 

On myös sanoja, jotka on viritetty kanssamme samalle taajuudelle. Kun sellainen sana osuu kohdalle, syntyy hienoja toisiaan täydentäviä sointuja, kukaties kokonainen laulu. Sana synnyttää ajatuksen, avaa uuden sanan ja löytää tien uusiin tunnelmiin, kun kirjoittajan ja lukijan sielut soittavat samaa säveltä.

 

Näin lennokkaisiin ajatuksiin huomasin päätyneeni, kun olin tutustunut Pia-Lena Leskisen kirjaan ”Sinä turvakallioni”. Ohuessa kirjassa on paljon koskettavaa ja lukijansa vuoropuheluun haastavaa asiaa. Jo otsikot Murheen ansassa, Itkun lahja, Ahdistuksen keskellä, Ystävyys on luottamista, Väsymys painaa ja Pyhä joutilaisuus, vain muutaman esimerkin poimiakseni, kertovat millä tasolla kirjan teksteissä liikutaan.

 

”Sinä turvakallioni” on samaan aikaan runoteos ja hartauskirja. Raamatunkohdat, tiiviisti kirjoitetut ja luonnosta ammentavat tekstit sekä niiden perässä olevat rukoukset muodostavat yhdessä luontovalokuvien kanssa ehjän kokonaisuuden.

 

Pietarsaarelainen kuvataiteilija, tohtori, yliopettaja ja kuoronjohtaja Pia-Lena Leskinen on pitkän kypsyttelyn tuloksena saanut aikaan kirjan, joka koskettelee tutulla ja turvallisella tavalla suomalaista mielenmaisemaa.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin