Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Pekka Sartola: Miksi tästä ei puhuta?

Pekka Sartola,

Miksi tästä ei puhuta?

Ajanteos, 2012,

 

Satojen Lähi-idän tilanteesta ja Israelista kirjoitettujen teosten joukkoon on vihdoin saatu aivan uudenlainen kirja. Se antaa kootusti, johdonmukaisesti ja tiiviisti vastaukset Israeliin liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin, joista liikkeellä on runsaasti mielipiteitä mutta hyvin vähän todellista tietoa.

 

Tuskinpa löytyy ketään, jolla ei olisi henkilökohtaista mielipidettä Lähi-idän tilanteesta. Monille ongelmien aiheuttaja on Israel, joka ei suostu palestiinalaisten vaatimuksiin. Toiset nimeävät syyllisiksi palestiinalaiset ja aggressiiviset naapurit, jotka ovat uhanneet tuhota Israelin ja pyyhkäistä juutalaisvaltion mereen. Molemmat ovat mielipiteistään niin vakuuttuneita, että yhteisen näkemyksen syntyminen tuntuu mahdottomalta.  

 

Mistä loppujen lopuksi on kysymys? Kuinka tällaiseen tilanteeseen on tultu? Millaisilla kansainvälisillä sopimuksilla juutalaisvaltio perustettiin ja mikä on sen oikeudellinen asema? Millaiset rajat valtiolle aikanaan suunniteltiin, ja miten silloin otettiin huomioon alueella asunut arabiväestö? Onko Lähi-idän kriisissä kyse vain maa-alueiden omistuksesta, vai löytyykö kaiken takaa vielä sitäkin vahvempia vaikuttimia?

 

Pekka Sartola on tehnyt mittavan ja erittäin tärkeän työn kokoamalla samojen kansien väliin vastaukset tällaisiin kysymyksiin. Kirjassa on valtava määrä Israeliin liittyviä sopimustekstejä, karttoja, puhereferaatteja ja asiakirjalainauksia. Taitavana kirjoittajana hän on osannut rakentaa kokonaisuuden siten, ettei lopputulosta silti leimaa kuiva virallisuus eikä pölyttyneiden arkistojen pysähtyneisyys.

 

Miten tällainen on ollut mahdollista? Miten koota tiivis asiakirjojen, sopimusten ja kovien faktojen kokoelma siten, että kirja on kiinnostava ja helposti luettava?

 

Kirjaa lukiessani huomasin vertaavani sitä television ohjelmiin, joissa taitava haastattelija kutsuu studioon omien alueittensa kiinnostavia asiantuntijoita. Jokainen heistä pystyisi helposti puhumaan erityisalueestaan vaikkapa tunnin yhteen menoon, kunnes viimeinenkin katsoja olisi pudonnut kärryiltä, vaihtanut kanavaa tai nukahtanut. Ettei näin kävisi, ohjelmalle tarvitaan taitava toimittaja, joka kysymyksin ja vieraittensa kanssa keskustellen nostaa esille keskeiset asiat. Toimittajan tehtävänä on olla tarjolla olevan asiantuntemuksen ja tietotulvan keskellä katsojan edustajana.

 

Kirjassaan ”Miksi tästä ei puhuta?” Pekka Sartola on ottanut asioita, asiantuntijoita sekä kokonaisuuksia availeva toimittajan rooliin. Kirjan ”asiantuntijoina” ovat dokumentit ja muut kovat faktat, joiden pohjalta lukijaa kannustetaan tekemään omat johtopäätöksensä. Pekka Sartolan tehtävänä on ollut vain koota paikalle riittävän edustava ja uskottava ”asiantuntijoiden” joukko. Näiden, ei siis Pekka Sartolan, tehtävänä on lukijan itsenäistä päätösvaltaa kunnioittaen antaa tälle parhaat mahdolliset eväät, joiden pohjalta muodostaa asioista oma perusteltu mielipide.

 

”Miksi tästä ei puhuta?” oli selkeän ja pelkistetyn rakenteensa ansiosta hyvin virkistävä lukukokemus. Tuntui hyvältä lukea Israelin tilanteesta vaihteeksi tekstiä, jossa ei selitelty, pohdiskeltu eri vaihtoehtojen välillä tai sotkettu keskenään faktoja ja omia mielipiteitä. Sivumäärältään varsin kohtuullinen kirja tarjosi lisäksi suuren määrän sellaista Israeliin, juutalaisvaltion perustamiseen, vainoihin ja holokaustiin liittyvää tietoa, jota en ollut koskaan aiemmin kohdannut.

 

Sivumäärältään sopivan rajallisen mutta sisällöltään erittäin laajan ja tärkeän kirjan toivoisi löytävän tiensä lehtien, radion ja television toimittajien käsikirjastoon. Kirja auttaisi antamaan uutisoinnissa enemmän tilaa tasapuolisuudelle kuin mitä nykyisin on tapana.

 

”Miksi tästä ei puhuta?” on erinomainen kirja myös kaikille Lähi-idän tilanteesta kiinnostuneille täysin riippumatta siitä, miten itse kukin tapahtumien syyt, seuraukset ja syylliset hahmottaa. Myös Israeliin matkoja tekevät, seurakunnissa Israeliin liittyvistä asioista puhuvat ja kaikenlaiset Israelin ystävät saavat kirjasta runsaasti materiaalia, jota tarjoilla eteenpäin.

 

Paras vastalääke luulemiselle ja ennakkoasenteisiin jumittumiselle on riittävä annos todellista tietoa. Sitä tästä kirjasta löytyy enemmän kuin monissa kymmenen kertaa paksummissa teoksissa.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin