Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Pekka Lindqvist: Tätä on kristinusko, Juutalaisuus

Pekka Lindqvist,

Juutalaisuus, Tätä on kristinusko

Perussanoma, 2011

 

Kirjasarja ”Tätä on kristinusko” kertoo, mitä tieteellisen tutkimuksen valossa voidaan sanoa kristinuskon varhaisimmista vaiheista. Kirjasarja ei kuitenkaan tyydy vain tarkastelemaan kristinuskon sisältä löytyviä keskeisimpiä kysymyksiä. Kristinuskon syntyä ja kehitystä katsellaan myös ikään kuin ulkoapäin tuomalla mukaan tuon ajan yhteiskunnalliset tapahtumat, kulttuuri, elämäntapa ja olosuhteet.

 

Sarjan kirja ”Juutalaisuus” lähtee liikkeelle hyvin mielenkiintoisesta perusasetelmasta. Kertoessaan, miksi kristinuskoa käsittelevässä sarjassa selvitellään toisen uskonnon asioita, judaistiikan tohtori Pekka Lindqvist lainaa varhaisjuutalaisuuden tutkijaa Jacob Neusneria: ”Kristinusko syntyi juutalaisuuden valumuotissa ja juutalaisuus puolestaan kristinuskon valumuotissa”.

 

Sitaatin ensimmäisen osan ymmärtäminen käy helposti. Toisen kohdalla monella saattavat nousta kulmakarvat kysyvästi. Eikö juutalaisuus ole monin verroin vanhempi uskonto kuin kristinusko? Eikö kristinuskoa ole usein sanottu juutalaisuuden synnyttämäksi tyttäreksi?

 

Kirja ”Juutalaisuus” oikoo lukijoiden väärinkäsityksiä niin tässä kuin monissa muissakin asioissa. Se, juutalaisuus, jonka me nykyään tunnemme, sai muotonsa vasta Jerusalemin ja temppelin hävittämisen eli vuoden 70 jälkeen. Jeesuksen aikana harjoitettu juutalaisuus puolestaan oli syntynyt vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana. Sitä ennen kyse oli ollut Israelin uskonnosta, ei juutalaisuudesta siinä mielessä kuin olemme tottuneet ajattelemaan.

 

Kun kirjan mielenkiintoiset perusteet ja tarkat aikajanat on huolellisesti käyty läpi, kirja siirtyy tarkastelemaan monikasvoista juutalaisuutta. Jo Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli fariseusten ja saddukeusten lisäksi myös monenlaisia muita ryhmiä. Vapaustaistelujen ja tappioiden melskeessä ne kaikki tuhoutuivat lukuun ottamatta fariseuksia, jotka poistuivat ajoissa tuhoon tuomitusta Jerusalemista. Näin he saattoivat jatkaa juutalaisuuden harjoittamista ja uusiin olosuhteisiin sopeuttamista.

 

Kirjan tarjoamien monien yllätysten joukkoon kuulunee myös se, että juuri fariseukset, joiden kanssa Jeesuksella ja hänen seuraajillaan oli eniten yhteenottoja, olivat opetukseltaan juutalaisista suuntauksista lähimpänä Jeesuksen seuraajia, ”nasarealaisia”, jotka ulkopuoliset myöhemmin nimittivät kristityiksi. Raamatun maininnat siitä, miten Jeesus seuraajineen kävi ”tapansa mukaan” temppelissä tai synagogassa, pitää takanaan paljon kiinnostavia asioita, jotka kirjassa kerrotaan lukijoille.

 

Koko kirjasarja ”Tätä on kristinusko” on erittäin hyvää ja hyödyllistä luettavaa. Vaikka kirjat ammentavat tieteellisestä tutkimuksesta, ne eivät turhenna tai sulje ulos uskon merkitystä. Pikemminkin voisi sanoa, että sarjaan kuuluvien erinomaisten teosten kautta lukija pääsee syventämään ja lujittamaan omia käsityksiään kristinuskosta. Kirjasta saa myös paljon sellaista tietoa, jolla uskon kysymyksiin epäluuloisesti suhtautuvia voi autella vapaiksi väärinkäsityksistä ja etsinnässään pitävämmälle pohjalle.  

 

---------------------- 

 

Sarjan ”Tätä on kristinusko” aiemmin tällä sivustolla käsitellyt kirjat:

 

 

 

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin