Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Pälvi Ahoinpelto: Usein ihmettelen

Pälvi Ahoinpelto.

Usein ihmettelen,

Kirkkohallitus, Kirjapaja ja Fontana Media 2012

 

Karujen ja jopa ilman tekijän nimeä jätettyjen kansien sisällä on herkkä ja rakastavalla sydämellä kirjoitettu kirja vaikeasti kehitysvammaisen nuoren rippikoulusta ja elämästä. Pälvi Ahoinpellon lisäksi kirjan tekijöitä ovat kehitysvammaistyön pastorit Björn Öhman, Leena Tuomola ja Margit Nyman. Kuvat on ottanut Sirpa Päivinen. Kirja on piispainkokouksen hyväksymä oppikirja vaikeimmin kehitysvammaisille.

 

Kirjan luvut kuten esimerkiksi Tervetuloa rippikouluun!, Yksinäisyys, Kaste, Pyhä, Ehtoollinen, Kuolema, elämän loppu, Kärsimys ja Kohtaamisen ihme kertovat sekä rippikoulun opetuksen sisällöstä että niistä ajatuksista ja kysymyksistä, joita vaikeasti kehitysvammaisen lapsen äidin mielessä liikkuu.

”Miten Heini onkaan vammaisuudellaan syössyt minut säälin ja epäuskon syövereihin, saanut itkemään ja kapinoimaan! Ja miten hän on taas nostanut kovalle maalle silmistään loistavalla elämänuskolla ja luottamuksella, lahjoittanut laajemman näköalan. Tämä apua ja suojaa tarvitseva lapseni, tämä rampa lintu, tämä haavoittunut enkeli.

Usein ihmettelen.”

 

Kehitysvammaisten rippikoulussa tärkeää on olemuskieli, kehollinen vuorovaikutus ilmeineen, eleineen, ääntelyineen ja toimintoineen. On osattava olla ja tulla lähelle. Vaikeasti kehitysvammaisen Heinin äiti Pälvi Ahoinpelto on kirjassa läsnä äidin kokemuksia ja Heinin rippikoulun sujumista kuvaavissa koskettavissa teksteissään. Äidin mietteissä on paljon kysymyksiä. Niiden yli teksteissä nousee esille hoivaava äidinrakkaus.

”Sinä rakastat kaikkia etkä ollenkaan epäile, etteivätkö kaikki rakastaisi sinua.

Miten paljon sinä ymmärrät? Kuka on se persoona, joka on ruumiisi vankina?

Sinä olet albatrossi, joka on teljetty kanan häkkiin. Et saa pitkiä siipiäsi levitetyksi, sillä häkki lyö vastaan. Sinä olet lehtevä, vehmas kasvi, jolla on ahdas ruukku. Kasvi ei pysty kurottautumaan omiin mittoihinsa vaan ruukku rajaa mustasukkaisesti sen elintilan itsensä kokoiseksi. ---

 

Kuka sinä olet? Sitä en saa tietää, en tässä elämässä. Näytetäänkö se minulle tuolla puolen, ikuisuudessa? Sinä olet iloinen, musikaalinen ja määrätietoinen. Mutta kaikki tuo on vankina rujossa ruumiissasi, koukistuneiden polvien kannattamassa, kieron ja kyttyräisen selkärankasi rajaamassa häkissä.

Minä odotan sitä tulevaa. Rajan tuolla puolen kysyn sinulta kaiken.”

Heini puhuu kirjassa Sirpa Pietikäisen ottamien erinomaisten, hyvin konkreettisten ja silti tavattoman herkkien kuvien kautta. Tuo puhe on luottavaista, rohkeaa ja kohti käyvää. Se saa lukijan mielessä liikkeelle asioita, joitten kohtaamien ja käsittely helposti hautautuu omien arkisten touhujen ja itsestäänselvyyksien alle. Heini on hyvä puhekumppani, jolla täysin muiden avusta riippuvaisena on kaikille meille paljon annettavaa.

 

Usein ihmettelen –kirja on saatavilla sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Kirjaan liittyy kirkon nettisivuilla . julkaistu virikemateriaali. Se sisältää tietoa rippikoulun suunnittelusta ja toteutuksesta, tavoitteista, olemuskielestä, lähi-ihmisten roolista ja teologisista lähtökohdista.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin