Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Marko Selkomaa: Ihmeiden aikakausi

Marko Selkomaa,

Ihmeiden aikakausi,

Aikamedia, 2012,

 

”Evankeliumien kuvaukset Jeesuksen ihmeteoista ovat alkaneet elää minulle uudella tavalla. Ne eivät ole enää pelkästään hyviä saarnan aiheita, jotka voin ottaa esimerkeiksi kuvaamaan jotain suurempia ja abstraktimpia hengellisiä totuuksia. Nyt ne ovat minulle työnohjausta, mentorointia ja käsikirja siitä, kuinka ihmeitä tehdään ja kuinka minäkin voin liikkua Pyhän Hengen voitelussa Jeesuksen ja opetuslasten esimerkin mukaisesti.”

 

Kirjan ”Ihmeiden aikakausi” esipuheesta lainaamani kappale kertoo syvin sen, mihin Marko Selkomaa kirjallaan tähtää. Länsimaisen kulttuurin valistuksen ajan kastikkeilla marinoimasta uskonnollisuudesta on aika siirtyä takaisin uskon ja ihmeiden todellisuuteen.

 

Marko Selkomaa kirjoittaa sujuvasti ja innostuneesti. Läpi kirjan hänen erityisen huomionsa ja rakkautensa kohteina ovat Pyhän Hengen voima ja Raamatun sana. Molempia hän nostaa lukijan arvioitavaksi taitavasti kuin ainakin myyntimies, joka ehdottomasti itse uskoo tarjoamaansa tuotteeseen.

 

Kirjan lukijan huomion ensimmäiseksi herättävä piirre on kirjoittajan sydämen palo Jeesukselle ja hänen tekemilleen ihmeille. Tekstissä ei kuitenkaan jäädä tunteiden tasolle. Sanottu perustellaan koko ajan Raamatun teksteillä sekä tunnettujen kansainvälisten ja eri aikakausilta olevien evankelistojen lainauksilla. Mukaan mahtuu runsaasti myös kirjoittajan omia kokemuksia ihmeiden ja merkkien maailmasta.

 

Kirjan rakenne on johdonmukaisuudessaan lähes oppikirjamainen. Asiat käsitellään viidessätoista luvussa tavalla, joka hyvin toimisi jonkun armolahjoista ja Pyhän Hengen toiminnasta kiinnostuneen pienryhmän viidentoista kokoontumisen virikemateriaalina.

 

Ensimmäisessä luvussa selvitetään Raamatun esimerkkien ja alkukielten sanoja availlen se, mitä ihmeet ovat. Seuraavaksi tutkitaan vastaavalla tarkkuudella voimallisia tekoja, Jumalan yliluonnollista huolenpitoa, ihmeitä Jumalan tuomion ja rangaistuksen välikappaleina, kuolleiden heräämistä sekä erilaista parantamista.

 

Kun perusasiat on selvitetty, lukija johdatellaan tarkastelemaan Jumalan pyhyyttä ja kirkkautta sekä hänen armoaan kaiken hengellisen toiminnan, myös ihmeiden ja merkkien kasvualustan.

 

Kirjan kolmannessa vaiheessa paneudutaan käytännön kysymyksiin. Kenelle armolahjat on tarkoitettu? Mikä merkitys ihmeissä sekä niitä rukoilevan ihmisen elämässä on uskolla ja Jumalan sanan tutkimisella? Marko Selkomaa myös muistuttaa, että ihmeet ja merkit annetaan seurakunnan rakentamiseksi sekä julistetun evankeliumin vahvistamiseksi. Jumalan voiman osoituksena ne haastavat ja myös voittavat uskonnollisuuden, Paholaisen ja sairaudet.

 

Viimeisenä jaksona kirjasta on hahmotettavissa hyvin käytännöllinen oppitunti ihmeistä ja niiden rukoilemisesta. Raamatun esimerkkien, kokoamansa laajan materiaalin ja omien kokemustensa pohjalta Marko Selkomaa rohkaisee lukijoitaan lähes kädestä pitäen siirtymään uskonnollisuuden maailmasta uskon tekoihin.

 

Myös Marko Selkomaan edellinen kirja (linkin takaa löytyy esittely ja arvio kirjasta) käsittele nimensä mukaisesti yliluonnollisia asioita. Uudessa kirjassaan hän on ottanut itse tällaisen askeleen. Edellisen kirjan esimerkit Raamatusta sekä kertomukset hänen julistustyössään henkilökohtaisesti kohtaamista ihmeistä rakensivat kehyksen, jonka sisälle uuden kirjan järjestelmällisempi ja myös käytännöllisempi viesti oli luontevasti rakennettavissa. Molemmat ovat itsenäisiä teoksia, jotka eivät edellytä molempien lukemista jossain tietyssä järjestyksessä. Silti kumpikin saanee lukijansa siinä määrin innostumaan, että toinenkin tulee helposti hankituksi ja luetuksi.

 

Aikana, jona rationalismi, tieteisusko ja gallup-kristillisyys ovat riisumassa uskontoa ja jopa Raamattua ihmeistä ja merkeistä, Marko Selkomaan kirja on tärkeä ja raikas puheenvuoro. Ilman Jumalan voimaa uskonnosta tulee pelkkää kulttuuria omine perinnäistapoineen ja kuolleiden luiden kolisteluineen. Tällaiselta maailmaan sulautumiselta, suolan maun menetykseltä ja kynttilän joutumiselta vakan alle voi meidän varjella vain Jeesuksen nostaminen kaiken keskipisteeksi, Raamatun sanaan pitäytyminen ja Pyhän Hengen voimassa eläminen.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin