Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Mark Gyde: Isä sinulle

Mark Gyde,

Isä sinulle,

Raamatullinen näkökulma Jumalan kokemiseen isänä

Päivä 2013

 

Kaikilla ei ole kokemusta isästä, joka rakastaa, ymmärtää ja hymyillen tukee lastaan. Siksi puhe Jumalasta rakastavana Isänä, on monille vaikea, ellei peräti mahdottomalta tuntuva paikka. Mark Gyde tarttuu tässä härkää sarvista. Heti aloittaa näyttämällä, mitä käytännössä merkitsee meille annettu lupa puhutella Jumalaa Abbana, isukkina. Hän kirjoittaa Jumalan isänä, pienellä i-kirjaimella.

 

Punaisena lankana kirjassa kulkee lupaus siitä, että Jumala on isä juuri sinulle. Vaikka hän on Isä, Kaikkivaltias ja kaiken Luoja, niin Hän haluaa olla myös sinun isäsi riippumatta siitä, millainen sinun maallinen isäsi on, tai on ollut, tai oletko koskaan edes tavannut häntä.

 

Kysymys on suhteesta, rakkaussuhteesta isän ja lapsen välillä. Jumala on Isä, joka haluaa kohdata orvot, olivatpa nämä sitä ajallisesti tai hengellisesti. Meillä jokaisella kun on koko ajan meneillään kaksi matkaa, ajallinen ja hengellinen.

 

Valitettavan usein ajallinen matkamme kaikkine houkutuksineen, tavarapaljouksineen, elintasokilpailuineen ja pätemisentarpeineen peittää näkyvistä taipaleista tärkeämmän, sen joka vie kohti iankaikkisuutta ja rakastavan Isän kotiin. Tuloksena maallisiin keskittymisestä on hengellinen orpo, joka alkaa etsiä isän syliä ja hyväksyntää vääristä paikoista.

 

Kirjassa on paljon syvällistä oivallusta siitä, miksi Isän rakkauden vastaanottaminen on meille niin vaikeaa. Gyde jopa listaa melkoisen määrän asioita, jotka estävät meitä antautumasta Isän rakkaudelle. Erittäin ansiokas luku erään esteen purkamiseen on se, jossa hän käsittelee anteeksiantamisen tärkeyttä.

 

Gyde toteaa, että me lähestymme usein koko kysymystä vääristä lähtökohdista. Jos me pyrimme järkemme ja viisautemme avulla ratkomaan asiaa teologian, teorian ja kirjaviisauden keinoin, olemme tuomitut epäonnistumaan. Rakkautta ei voi pakottaa, eikä sitä voi tiedon tasolla kokea. Ainoa tie sen löytymiseen on sydämen avautuminen, rakkaudelle antautuminen ja henkilökohtainen kokemus. Hyvänä oppaana tässä on  pojan ja tyttären sydän, joka lähestyy Isää lapsen luottavaisella tavalla. Kaikesta siitä, mitä Jeesuksen sanat lapsenkaltaisuudesta pitävät sisällään, kirjassa on luettelon muotoon tehty erinomainen yhteenveto.

 

Olisikohan niin, että jos tohdin katsella Jumalaa ”minun isänäni”, niin suhteen rakentuessa, voimistuessa ja kasvaessa kypsyy valmius ja suoranainen tarve huudahtaa ”minun Isäni, suuri ja kaikkivaltiudessaankin täynnä rakkautta!













Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin