Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Leena Pasanen: Noel, Daktarin tarinoita Tansaniasta

Leena Pasanen,

Noel, Daktarin tarinoita Tansaniasta,

Suomen Lähetysseura, 2012,

 

Noel löytyy vastasyntyneenä ja heitteille jätettynä ulkokäymälästä ulosteiden keskeltä. Neljä ja puolivuotias John joutui huolehtimaan vuoden vanhasta sisarestaan Mariasta sekä heidän epilepsiaa sairastavasta äidistään. Asha näytti väkisinkin kuolevan lähetyssairaalan hoitajien ponnisteluista huolimatta aliravitsemukseen.

 

Kirja ”Noel, Daktarin tarinoita Tansaniasta” on syntynyt yleisön pyynnöstä. Kun kolme vuosikymmentä lähetyskentällä lääkärinä toimineen Leena Pasasen edellisen kirjan ”Dakratin lapset” lukijat halusivat tietää, mitä lapsille nyt kuuluu, vastaukseksi syntyi uusi kirja, jossa kerrotaan viiden lapsen koskettavat tarinat. Siinä ohessa lukija saa kuulla monenlaisista lähetyskentällä sattuneista seikkailuista.

 

”Noel, Daktarin tarinoita Tansaniasta” ei ole varsinaisesti jatko-osa edelliseen kirjaan. Ei siis ole tarpeen lukea ”Daktarin lapsia” päästäkseen sisälle tämän kirjan tarinoihin. Jokaisen kirjassa käsitellyn lapsen elämänvaiheet kuvataan sairaalassa tapahtuneesta ensitapaamisesta alkaen seuraamalla hänen kehittymistään, ponnistelujaan koulussa ja kasvuaan nuoreksi aikuiseksi.

 

Kirja ei ole vain muutamien uskomattoman heikoista lähtökohdista elämänsä aloittaneiden lasten kehityskertomus. Pikemminkin kyse on Leena Pasasen jatkuvasti kasvaneesta perheestä, jossa huolehtiminen, keskinäinen kiintymys, rakkaus sekä ilot ja surut ovat läsnä yhtä aitoina kuin missä tahansa biologisessa perheessä. Näissä tarinoissa yhteys ja vastuu eivät pääty siihen, kun lääkäri saa pienen potilaansa kirjattua ulos sairaalasta. Hänestä on kohtaamisen ja hoitojen myötä tullut pikku potilaalle sekä tämän perheelle ja suvulle äiti tai isoäiti, jota rakastetaan ja johon pidetään yhteyttä ja luotetaan.

 

Leena Pasanen kertoo tapahtumat hyvin yksityiskohtaisesti. Kuvauksissa vilahtelee paljon lähetyskentällä toimineiden tai siellä vierailleiden nimiä. Myös raportit lasten kanssa Suomeen tehdyiltä vierailuilta sisältävät päiväntarkkoja tarinoita tavatuista henkilöistä ja tehdyistä retkistä. Lukija otetaan mukaan kaikkeen koettuun aina pienimpiä yksityiskohtia myöten.

 

Aikana, jolloin on viritelty keskustelua koko lähetystyön tarpeellisuudesta, tällaiset kirjat ovat erittäin tärkeitä. Ihminen ei lähetyskentälläkään elä ainoastaan leivästä. Eheytymiseen ja tasapainoisen elämän rakentamiseen tarvitaan lisäksi aitoa lähimmäisyyttä, pitkäjänteistä sitoutumista ja selkeää sanomaa rakastavasta Jumalasta. Leena Pasaselle työskentely lähetyskentällä on ollut hengellinen kutsumus. Samasta lähteestä on löytynyt kirjassa kuvattujen lasten kohdalla se voima, joka on auttanut kasvavan ja joskus rajustikin lapsuuden kokemusten takia kapinoineen nuoren kestävälle pinnalle.

 

Todelliseen auttamiseen tarvitaan kahden käden evankeliumia. Tarvitaan leipää ja tukea arkisen elämän keskelle sekä opetusta rakastavasta, Poikansa syntiemme tähden uhranneesta Jumalasta, joka ei hylkää eikä jätä, vaikka me vaelluksellamme usein kompuroimme.

---------

 

--- Arviot ja esittelyt yli 550:stä kristillisestä kirjasta ------



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin