Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni

Espen Ottosen,

Minun homoseksuaalit ystäväni,

Uusi Tie, 173 sivua

 

Norjalaisen lähetysjärjestön viestintäjohtajan ja Utsyn-lehden päätoimittajan Espen Ottosen’in kirja ”Minun homoseksuaalit ystäväni” on saanut lisäotsikoksi ”Kymmenen tapaa suhtautua homoseksuaalisiin tunteisiin”.

 

Kirjan alussa Ottosen kertoo julkisuuden henkilöistä, jotka ovat aiemmin vastustaneet homoseksuaalisia suhteita, mutta ovat muuttaneet kantansa, kun joku heille läheinen henkilö on niin sanotusti tullut ulos kaapista eli kertonut julkisesti olevansa homoseksuaali. Tämän jälkeen Ottosen toteaa, että on myös olemassa paljon ihmisiä, jotka siitä huolimatta, että ovat homoseksuaaleja, uskovat sellaisten tunteiden toteuttamisen olevan vastoin Jumalan sanaa. Kirjan seuraavilla sivuilla kymmenen tällaista henkilöä kertoo oman tarinansa ja oman tapansa elää homoseksuaalisten tunteiden kanssa.

 

Kertojina on miehiä ja naisia. Useimmat kertomukset käyvät kronologisesti läpi asianomaisen lapsuuden, seksuaalisten tunteiden heräämisen ja homoseksuaalisten taipumusten sovittamisen yhteen Raamatun selkeän sanan kanssa. Osa on päätynyt elämään selibaatissa, muutamat ovat erilaisten vaiheiden jälkeen voineet löytää itsensä uudelleen ja perustaa perheen. Joidenkin kamppailu asian kanssa jatkuu edelleen.

 

Kiinnostavien elämäntarinoiden joukossa on useita, joista löytyy yllättävän paljon syvyyttä, taustaa ja asiatietoa. Homoliikkeiden kannattajien ja tasa-arvon nimissä homoparien siunaamista vaativien olisi syytä lukea huolella tämä kirja ja erityisesti Björn Helge Sandvein kertomus. Suuren osan elämästään pappien kouluttajana sekä kreikankielen ja kreikkalaisen kulttuurin asiantuntijana työskennelleellä miehellä on kertoa asioita, joista harvoin saamme lukea. Hänen yhteenvetonsa Paavalin, Jeesuksen ja Vanhan testamentin kirjoitusten yksiselitteisyydestä sietäisivät tulla laajasti tunnetuiksi.

 

Henkilöhistorioiden jälkeen kirjassa on kaksi laajaa lukua ”Puhuuko Raamattu selkeästi homosuhteista?” ja ”Tasapainoa homokeskusteluun”. Viimeksi mainitulla saralla eli maltillisuuden ja tasapainoisen keskustelun käymisessä kirja näyttää hienolla tavalla hyvää esimerkkiä.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin