Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Erkki Jokinen: Muukalainen

Erkki Jokinen,

Muukalainen,

Perussanoma, 2011

 

Oletko joskus tuntenut itsesi jossain tilanteessa tai seurassa ulkopuoliseksi, jotenkin suorastaan muukalaiseksi? Ehkäpä sinua on jopa  työnnetty ulkopuoliseksi nimittelemällä  fundamentalistiksi ja vanhanaikaiseksi?

 

Erkki Jokisen kirja ”Muukalainen” on väkevä lukukokemus jokaiselle, jonka sisällä sanat ulkopuolisuus, muukalaisuus ja orpous koskettavat jotain kenties hyvin syvällä olevaa herkkää aluetta.  Kirjasta ”Muukalainen” on moneksi.

 

Kirjan perusviesti mahtuu kahteen sanaan: muukalaisuuden ylistys. Erkki Jokinen toteaa, että muukalaisuus on jatkuvaa matkalla olemista ja vuoropuhelua rajan kanssa - ihmisten välisen rajan, elämän ja kuoleman rajan, maailman ja Jumalan valtakunnan rajan. Muukalaisuus merkitsee suostumista elämään rajatilassa, matkalla, mutta ei vielä perillä. Myös muukalaisen elämän mielekkyys tiivistyy kahteen sanaan: Jeesuksen seuraaminen. Tämä punainen lanka kulkee läpi kirjan, käsittelipä kulloinenkin luku mitä näkökulmaa tahansa.

 

Muukalaisuuden vastakohtana Jokinen näkee pysähtyneisyyden ja kiinnittymisen tähän maailmaan. Sisällä olevaa tyhjyyttä täytetään viihteellä.  Lähimmäisiä vahditaan ja karsinoidaan rajoja vahtimalla ja ylläpitämällä. Uskosta tulee uskonnollisuutta. Jeesuksen seuraamisen syrjäyttää opin ja perinteiden varjeleminen. Kristukseen Vapahtajanaan turvautuvien maailmanlaajuinen seurakunta jähmettyy organisaatioiksi ja hallinnoksi. Kaikkeen uuteen ja vieraaseen suhtaudutaan pelonsekaisella epäluulolla.

 

Toisena tasona kirjassa on muukalaisten konkreettinen kohtaaminen. Aiemmin suomalaisessa seurakunnassa palvellut pastori sai muukalaisuuden intensiivikurssin työskennellessään pitkään Pietarissa. Syventävät opinnot hän on suorittanut Suomessa palvellessaan maahanmuuttajien pastorina ja kouluttajana. Kokemansa perusteella hän toteaa, että vasta löydettyään ja tunnustettuaan oman muukalaisuutensa, ihminen on valmis ja avoin kohtaamaan muukalaisia tasaveroisesti ja ilman ennakkoehtoja.

 

Kolmas läpi kirjan kulkeva taso tarkastelee muukalaisuutta Raamatun esimerkkien ja tekstien valossa. Raamattu on täynnä muukalaisia, Jumalan juuriltaan irrottamia ja käyttöönsä ottamia. Kaikki he ovat saaneet tuntea itsensä vihatuiksi ja ulkopuolisiksi sekä yhteiskunnassa että uskonnollisissa rakenteissa. Tunnetuin Raamatun muukalaisista on Vapahtajamme Jeesus Kristus. 

 

Neljäs kokonaisuus rakentuu luonnostaan kolmen aiemman jatkumona. Erkki Jokinen on syvästi huolissaan kirkon ja uskon selviytymisestä yhä rajummiksi käyvien haasteiden keskellä.

 

Uskon alueesta on tullut salaisuuksien paljastamisen temmellyskenttä. Kaikki, mikä ei kestä järjen armotonta läpivalaisua, revitään alas. Erkki Jokinen toteaa liberaalin uskonnollisen humanismin olevan läntisen Euroopan jälkinationalistinen tuote. Muualta tulleille, uskontoon katsomatta, se näyttäytyy uskonnottomuutena.

 

Kirkko, joka tarjoilee tilojaan toisten uskontojen palvontamenojen harjoitukseen, menettää muukalaisen silmissä pyhyytensä. Liberaali uskonnollisuus, jossa on tilaa kaikelle, uhkaa jäädä profaaniksi vyöhykkeeksi, joka ei tarjoa mitään vastapuolta uskontojen kohtaamisessa, Jokinen toteaa.

 

Kirkko elää yhteiskunnan keskellä ja kohtaa sen kysymykset omasta sanomastaan, evankeliumista käsin ja vaikuttaa yhteiskunnan elämään. Elävä kirkko on osa Jumalan valtakuntaa, ei osa mitään yhteiskuntaa, ei vapaata eikä diktatuuria. Vain kuollut kirkko voi olla osa yhteiskuntaa.

 

Erkki Jokinen suree sitä, että me olemme kesyttäneet Jeesuksen sanoman omaan kivakirkkoidylliimme sopivaksi. Olemme sulkeneet Jeesuksen omiin säädösaitauksiimme. Estämme hänen kesytöntä Henkeään raivaamasta  Isän tahdon voitoksi vaihtopöytiämme nurin. Kirkossa lasketaan hädissään jäsenyydestä eronneiden määriä aivan kuin se olisi kirkon suurin huolenaihe. Kirkon kohtalonkysymys pitäisi olla se, onko sillä Jeesuksen Henkeä.

 

Kirkon sisällä on käynnissä prosessi, jolla osa jäsenistä halutaan leimata ulkopuolisiksi, muukalaisiksi, fundamentalisteiksi. Kirkon ja uskon ylle on laskeutunut valtava yhdenmukaistamisen paino. Suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien hienojen sanojen alle on rajattu tiukka sallittu alue. Herätysliikkeet on leimattu muukalaisiksi omassa kirkossaan. Julkisen sanan avulla luodaan systemaattisesti todellisuudelle täysin vierasta viholliskuvaa pimeästä porukasta, joka kehtaa vielä kaksituhattaluvulla piileksiä kirkon helmoissa.

 

Erkki Jokisen teologia on selkeä: Kristitty, joka lähtee seuraamaan Jeesusta, on muukalainen. Hänelle tämä maailma on pakolaisleiri. Odotamme turvapaikkapäätöstä, lupaa muuttaa uuteen kotiin. Lupaus tästä on jo annettu. Asiakirja turvapaikkapäätöksestä on jokaiselle kristitylle voimassa.

 

Erkki Jokisen ”Muukalainen” on kirja, josta voisi helposti kertoa paljon enemmänkin. Kirja sisältää valtavan määrän osuvaa, nasevaa ja kohti käyvää pohdintaa. Kirjan luettuaan suhtautuu uudella tavalla omaan muukalaisuuteensa sekä katselee uusin silmin maahanmuuttajia tapasipa heitä arkisissa askareissaan tai kauppakeskusten edessä kerjäämässä. Niinpä en lainkaan ihmettele viisasta vaimoani Kaijaa, joka nimesi ”Muukalaisen” parhaaksi pitkiin aikoihin lukemakseen kirjaksi.

 

-------------------

 

Arvostelu ja esittely Erkki Jokisen aiemmasta kirjasta ”Näkymätön kaupunki”, Suomen Lähetysseura, 2006 löytyy kautta.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

8.1.2013 klo 09:34:27
Jukka kirjoittaa

Täyttä asiaa! Erkki Jokinen on oivaltanut hyvin sen, että me kristitytkin kannamme omalla tavallamme muukalaisuuden kuormaa, ja monet meistä tiedämme, kuinka pahalta se tuntuu. Emme kai halua itse aiheuttaa sitä toisille? Kannattanee ottaa rukousaiheeksi se, keille muukalaiselle me voimme olla rinnallakulkijoita, jotta voimme jonakin päivänä sanoa heille:

"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä" (Ef. 2:19)

Hämmentynyt nostaa esille hyvin asiallisen ja polttavan kysymyksen romanikerjäläisten kohtaamisesta. Kysymys on lain suurimmasta käskystä: lähimmäisenrakkaudesta. Toisaalta Jeesus kehoittaa rikasta nuorukaista antamaan rahat köyhille, mutta toisaalta apostolit, kun kulkivat ympäriinsä julistamassa evankeliumia, eivät antaneet kolikoita vaan paransivat ja julistivat.

Voisikohan jossain oppia romanien omaa kieltä ja jäädä silloin tällöin vähäksi aikaa juttelemaan heidän kanssaan? Tietysti muutakin tarvitaan, mutta kielitaito on ensimmäinen virstanpylväs kohti aitoa kohtaamista. Tarvitsemme viisautta Jumalalta sekä asiantuntijoita. Romanit ovat mitä mahtavin tilaisuus osoittaa, mitä on Jumalan valtakunta ja lähimmäisenrakkaus käytännössä! Tätä tilaisuutta ei kannata hukata!



10.1.2012 klo 19:37:16
Hämmentynyt kirjoittaa

Autanko oikeasti tavaratalon nurkalla istuvaa romanikerjäläistä, jos tiputan hänen mukiinsa muutaman kolikon?
Kenenkään ihmisen ei pitäisi olla toisen edessä polvillaan kerjäämässä, mutta enkö kolikoillani juuri kannusta tällaiseen menettelyyn?
Olisiko joku muu tapa auttaa?
Mitä laupias samarialainen tekisi?
Mitä Jeesus tekisi?
Mitä sinä tekisit?



8.1.2012 klo 22:39:57
Harmaa pantteri 71v kirjoittaa

Vanhat ihmiset on yksi muukalaisten joukko, joka on mainonnassa, markkinoinnissa, aikakauslehtien jutuissa ja yleisessä suhtautumisessa sysätty ulos yhteiskunnan kunnon ihmisten joukosta. Joku jopa ehdotti sinistä kuolemapilleriä, jolla yli seitsemänkymppiset voisivat ymmärtää lähteä nuorten kulutusjuhlaa häiritsemästä.

Mitähän muita vastaavia muukalaisten joukkoja kauneuden ja nuorekkuuden nimeen vannovasta tekokkuusyhteiskunnasta mahtaa löytyä? Ja minkä värisiä pillereitä tämän päivän aatut heille kenties jo suunnittelevat?





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin