Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

David Pawson: Totuutta etsimässä

David Pawson

Totuutta etsimässä

TV7 Kustannus, 2011

 

Vaikka David Pawsonin kirjan kannessa on sana ”muistelmat”, teos ei tyydy vain katsomaan taaksepäin ja listaamaan kuuluisan saarnamiehen ja Raamatun opettajan vaiheita lapsuudesta tähän päivään. Kaikki sekin on toki mukana, mutta kirjassaan Pawson tarkastelee menneitä tapahtumia eläen vahvasti tätä aikaa ja katsoen samalla tarkasti tulevaisuuteen.

 

Kun opetus rakennetaan itse koetun pohjalle, perustetaan intohimoiselle rakkaudelle Raamatun sanaan ja höystetään herkullisella englantilaisella huumorilla, lopputulos on erinomainen. Henkilöhistoriaansa Pawson kertoo kaunistelematta ja avoimesti. Tämä tuo vahvaa uskottavuutta myös niihin lukuihin, joissa Pawson päästää valloilleen syvimmän olemuksensa, saarnamiehen ja opettajan.  

 

Kirjan kiinnostavimpiin lukuihin kuuluvat ne, joissa David Pawson kertoo, millaisten sisäisten ristiriitojen ja ulkoisten paineiden puserruksessa hänestä on tullut tuntemamme David Pawson. Hänen elämänsä on ollut kuin suunnaton palapeli, jossa Jumala on aina oikeaan aikaan liittänyt juuri oikean uuden palan täydentämään kuvaa, joka Hänellä on alusta asti ollut Pawsonin varalle  suunniteltuna.

 

Kirjaa lukiessani eräs asia toistui omalla kohdallani tuon tuosta:

 

Päästyäni lukuun ”Saarnoja riittää” ajattelin, että tässäpä on mainiota opetusta saarnojen ja puheiden valmistelusta sekä myös niiden kuuntelemisesta. Tämä taitaa olla kirjan kiinnostavin luku!

 

Jatkettuani lukemista ja ennätettyäni lukuun ”Kun tuuli puhaltaa” arvelin, että onpa osattu taitavasti piirtää omien kokemusten kautta kuva evankelikaalien ja karismaatikkojen välisistä jännitteistä ja raamatullisen tien löytämisestä niiden keskeltä. Tämä pitäisi kaikkien ehdottomasti lukea!

 

Kun ennätin lukuun ”Anna kansani jäädä” ihastelin kirjoittajan kykyä rakentaa omien kokemustensa ja Raamatun sanan pohjalta eheää kuvaa kristityn oikeasta suhtautumisesta Israeliin ja harhaopista, jota kutsutaan korvausteologiaksi. Täytyypä suositella tätä lukua niille kristityille, jotka uskovat Jumalan korvanneen seurakunnalla omaisuuskansansa Israelin!

 

Luku ”Guildford ja Millmead” ei otsikollaan suuria luvannut. Aluksi se vaikutti olevan vain David Pawsonin henkilöhistorian eräs vaihe.  Sitten se alkoi avautua yhä vahvemmin todellisessa elämässä koetelluksi seurakuntakasvun oppaaksi. Seurakunta, jonka Pyhä Henki saa tehdä eläväksi, kutsuu ja valtuuttaa jäsenensä mukaan työhön. Jopa moniin sellaisiin tehtäviin, joita perinteisesti on pidetty vain papeille kuuluvina. Tässäpä vasta olisi meillä paljon opittavaa!

 

Voisin jatkaa tuota omien lukukokemuksestani luetteloa lähes luku luvulta. Kirja on käytännön asioissa niin innostava ja hengellisissä kysymyksissä rohkaiseva, että moista teosta saa harvoin käteensä. Ehkäpä tämän kirjan salaisuutena onkin kirjan näennäinen ristiriitaisuus: Kirja on muistelmat, menneen ja koetun tilitys. Se ei kuitenkaan malta pysyä muistelmien perinteisessä roolissa. Kirjoittajan innostus, hengen palo, kokemukset Pyhän Hengen voimasta ja usko Raamattuun Jumalan sanana ovat liian voimakkaita pidäteltäviksi. Ja kun ne nousevat esiin kaiken koetun keskeltä, niihin tulee sellainen todistusvoima, jota pelkän opetuskirjan tai hengellisen lukemiston on vaikea tavoittaa.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

6.1.2012 klo 20:55:21
Iloisesti yllättynyt kirjoittaa

Oli hyvä kirja mennä ohi silmien, kun kansi on jotenkin vaisu ja sekava ja Dawid Pawsonin nimi näkyvissä aika huomaamattomasti.
Onneksi ostin ja luin. Pawsonin elämä on ollut huikea seikkailu. Jumalan sormet ovat olleet koko ajan ohjailemassa. Myös hänen englantilainen huumorinsa saa tekstissä mukavasti tilaa. Hieno ja sivistynyt mies, saisinpa tavata!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin