Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Anna-Liisa Veijalainen: Nainen rintamalla

Anna-Liisa Veijalainen

Nainen rintamalla

Minerva

 

Nuorena ja rohkeana naisena Anna-Liisa lähti 1938 itselleenkin yllätykseksi sotilaskotityöhön. Hän päätyi hoitamaan sotapesää Viipurin edustalle Tuppuran linnakesaarelle.

 

Sota syttyi ja paljasti julmat kasvonsa. Välirauhan aikana Anna-Liisa työskenteli Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Jatkosodassa hän toimi Syvärillä.

 

Kirjan sivuilta lukijaa tulevat vastaan järkytys, kaaos, kaatuneet ja alkoholi, jota sotilaskotisisaret oppivat vihaamaan toden teolla.  Kirjan lopussa on vielä Anna-Liisan henkilökohtainen tragedia. Syksyllä 1943 hän päätyy Hämeenlinnan naisvankilaan.

 

Varttuneemmalle lukijalle, joka on itse elänyt noita vuosia, kirja nostanee pintaan paljon henkilökohtaisiakin muistoja. Tapahtumat ja paikat nousevat vuosikymmenten pölyn alta tarkasteltaviksi.

 

Nuoremmille, joilla on sotavuosista vain toisen käden tietoa, kirja on vaativampi. Jos Anna-Liisan kertomuksen antaa viedä mukanaan ja jaksaa kulkea hänen rinnallaan läpi sekä suuremmat että myös pienet ja varsin arkiset tapahtumat, lukija pääsee ihmettelemään, mistä noissa oloissa löytyi se usko, toivo ja tarmo, jolla opintojen ja monenlaisten rauhan ajan askareitten keskeltä sodan kurimukseen temmattu nuoriso pystyi kaikesta kokemastaan selviytymään?



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

19.10.2010 klo 13:28:01
nykyinen sotilaskotisisar kirjoittaa

Kyllä meidän sotilaskotityömme on sentään helppoa, vaikka laiva jääkin välillä tuntikausuksi jäihin. On se ollut sotien aikana tosi vaikeaa työtä.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin