Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23
EtusivuReijon blogiViikon tarinatHYVIÄ KRISTILLISIÄ KIRJOJAAIKAJÄRJESTYKSESSÄAAKKOSJÄRJESTYKSESSÄMiten löydän itselleni juuri sopivan kirjan?Millaista kirjaa voi sanoa kristilliseksi kirjaksi?Kristilliset kustantajatTV7 Kirja ohjelma vuosina 2006-2011Ville Auvinen 11.6.2011Valtter Luoto 21.5.2011Petri Ylenius 14.5.2011Jouko Jääskeläinen 23.4.Sanna Siltala 16.4.2011Pasi Turunen 26.3.Saara Kinnunen 19.3.Helena Lintinen 26.2.2011Antti Laato 19.2.2011Vesa Ollilainen 29.1.Erkki O. Auranen 22.1.2011Juha Marin 1.1.2011Lea Kranz 25.12.2010Pekka Harne 4.12.2010Heikki Linnavirta 27.11.2010Petri Mäkilä 6.11.2010Ilkka Puhakka 30.10.2010Johanna ja Juha Tanska 9.10.2010Hanna Ekola 2.10.2010Teuvo V. Riikonen 11.9.10Ari Puonti 4.9.2010Seppo Jokinen ja Leena Lehtinen 14.8. Salme Blomster 7.8.2010Valtter Luoto 20.6.2010Lauri Thurén 6.6.2010Riku Rinne 2.5.2010Tapio Puolimatka 25.4.10Hanna Ranssi-Matikainen 4.4.10Tommy Hellsten 28.3.2010Pekka Simojoki 28.2.2010Petri Välimäki 21.2.2010Eeva-Liisa Heroja 24.1.2010Riitta Lemmetyinen 17.1.2010Anna-Liisa Valtavaara 20.12.2009Valtter Luoto 13.12.2009Johanna Välimäki 22.11.2009Martti Falck 15.11.2009Sakari Orava 25.10.2009Eero Pokela 18.10.2009Pekka Sartola 27.9.2009Raimo Mäkelä 20.9.2009Hannu Vuorinen 23.8.2009Jaakko Heinimäki 16.8.09Mailis Janatuinen 21.6.09John Vikström 31.5.Jouko Ruohomäki 24.5.09Siiri Tuomi-Turtiainen 3.5.Pekka Eskelinen 26.4.09Tapani Suonto 5.4.09Leif Nummela 29.3.09Ahti Hirvonen 8.3.09Seppo S. Kosonen 1.3.09Ilkka Puhakka 8.2.09Eero Huovinen 1.2.09Pirkko Jalovaara 11.1.09Seppo Löytty 4.1.2009Teuvo Riikonen ja Thorleif Johansson 14.12.08Eero Junkkaala 7.12.2008Päivi Niemi 16.11.2008Tommy Hellsten 9.11.2008Pekka Sartola 19.10.08Merja Pitkänen 12.10.08Pekka Hämäläinen 21.9.Salme Blomster 14.9.08Pertti Repo 24.8.2008Maarit ja Timo Aro-Heinilä 17.8.2008Yrjö Sariola 27.7.2008Helena Rinne 20.7.2008Boris Salo 13.7.2008Tapio Puolimatka 6.7.08Martti Kallionpää 29.6.08Hanna Ekola 8.6.2008Kalevi Lehtinen, 1.6.2008Yrjö Sariola 11.5.2008Matti Vuolanne 4.5.2008Leena Kaartinen 13.4.08Markku Koivisto 6.4.2008Helena Rinne 16.3.2008Boris Salo 9.3.2008Tapio Puolimatka 17.2.08Kirsi Rostamo 10.2.2008Anna-Liisa Valtavaara 20.1.2008Martti Kallionpää 13.1.08Mirja ja Martti Ojares 23.12.2007Seppo Laakso 16.12.2007Erkki Ranta 25.11.2007Arto Antturi 18.11.2007Klaus Korhonen 28.10.07Riitta Lemmetyinen 21.10.2007Maija Nyman 21.10.2007Risto Santala 23.9.2007Keijo Rainerma 2.9.2007Jasu Markkanen 26.8.2007Pirjo Alajoki 27.5.2007Jukka Norvanto 20.5.2007Lea Kranz 13.5.2007Eero Huovinen 6.5.2007Maija Paavilainen 29.4.07Raimo Mäkelä 22.4.2007Riku Rinne 15.4.2007Petri Välimäki 8.4.2007Markku Koivisto ja Timo Aroheinilä 1.4.2007Päivi Räsänen 25.3.2007Christoffer Perret 18.3.07Timo Eskola 11.3.2007Hannu Haukka 4.3.2007Pia Perkiö 25.2.2007Pirkko Jalovaara 4.2.07Seikko Eskola 4.2.2007Salme Blomster 28.1.07Wille Riekkinen 21.1.2007Pekka Sartola 14.1.2007Seppo Jokinen 7.1.2007Jorma Laulaja 31.12.2006Timo Junkkaala 24.12.06Hannu Takkula 17.12.2006Olli Valtonen 10.12.2006Kirsti Ijäs 3.12.2006Valtter Luoto 26.11.2006Teuvo V. Riikonen 19.11.06Eero Junkkaala 12.11.06Tommy Hellsten 5.11.06Unna Lehtipuu 29.10.06Yrjö Niemi 22.10.2006Kati Kemppainen 15.10.06Pihlavan kanala - blogiPihlavan kuttula - blogiISRAELMISSIO JÄRVENPÄÄ     Kuvat kertovatTervetuloa TV7 Raamattukouluun!Mukavia muistojaYhteystiedot, esittelyt, CV, palaute

Eeva-Liisa Heroja 24.1.2010

Kirja ohjelman vieraana on sunnuntaina 24.1.2009 Eeva-Liisa Heroja mukanaan kirjansa Tämän päivän ilo. Ohjelman muut kirjat ovat Timo Eskola, Ateismin sietämätön keveys, Perry Stone, Parantava ateria sekä Hilkka Olkinuora, Jaakko Vuorenmaa, Surun vuosi.

Ohjelma uusitaan sunnuntaina 14.2.2010.

 

 

Eeva-Liisa Heroja

Tämän päivän ilo

Katharos, 64 sivua

 

”Sanat kuin jäävuoren huiput. Jumala, sinä näet pinnan alle!” toteaa Eeva-Liisa Heroja runokirjassaan ”Tämän päivän ilo”.

 

Maailma tuntuu hukkuvan sanoihin. Ehkäpä juuri siksi tarvitsemme välillä kirjoja, jotka käyttävät sanoja hyvin harkiten ja säästeliäästi. Vuolas sanojen tulva vie mennessään ja estää näkemästä pinnan alle. Niukkojen sanojen väliin jää tilaa hengittää, kuunnella ajatuksia ja tuntea sydämen lyönnit. Sellaisina hetkinä kirjoittajan ja lukijan sydämet voivat löytää yhteisen rytmin ja silmä tavoittaa piiloutuvastakin jäävuoresta jotain ainutkertaista.

 

Eeva-Liisa Heroja on hyvinkääläinen erityisopettaja. Hänen kirjansa kulkee lyhyin runotekstein ja luontoaiheisin kuvin ilon askelissa. Kirja viivähtää turvakätkössä, ylistää kämmenmaljaa ja odottaa Jumalaa, jolta vähäisinkään ei jää huomaamatta.

 

Lyhyissä runoissa, paikoin vain muutaman rivin mittaisissa, on kodikasta arkisuutta. Niissä on nöyrää arkuutta Pyhän Jumalan edessä ja lapsenkaltaista luottamusta taivaallisen Isämme huolenpitoon. Kaiken tämän keskeltä maistuvat kiitos, ylistys ja ilo raikkaina kuin kastepisarat kesäaamuna.

 

Elämänkokemuksesta ja henkilökohtaisesta uskosta ammentavat runot liikkuvat luontevin askelin luonnon parissa. Kielikuvat ovat eläviä. Mietelmien viestit ovat syvältä koskettavia ja monella tavalla puhuttelevia. Oman juonteensa sisältöön tuovat Esa Hämäläisen kuvat ja lukujen alkuun Psalmeista lainatut raamatunkohdat.

 

 

Timo Eskola

Ateismin sietämätön keveys

Uusi Tie, 224 sivua

 

Dosentti ja teologian tohtori Timo Eskola osaa ja myös uskaltaa sanoa asiat suoraan. Hänen kirjansa ”Antikristuksen apostolit” ja ”Ateistit alttarilla” herättivät joitain vuosia sitten huomiota uskomme perusteista lipsuneisiin pappeihin kohdistuvalla terävällä kritiikillään. Jos kirjojen nimet kertoivat, mistä Timo Eskolan mukaan on tämän ajan kirkossa kysymys.

 

Timo Eskolan uusi kirja ”Ateismin sietämätön keveys” on edellisten kirjojen tavoin suoraa ja kiertelemätöntä tekstiä. Ateismi, joka saa mediassa valtavasti palstatilaa, ruoditaan kirjassa herkullisen ja vastaansanomattoman perusteellisesti niin historiansa kuin väittämiensäkin osalta. Tälläkään keisarilla ei tarkemmin katsottaessa näytä olevan vaatteita. Uusateismi, joka on lainannut etiikkansa kristinuskolta ja ihmiskuvansa modernismista, osoittautuu kirjan sivuilla filosofialtaan perin ontoksi. Tyhjät tynnyrit siis pitävät tässäkin tapauksessa kovinta meteliä.

 

Timo Eskolan käsittelee teemaansa perusteellisesti ja tiedemiehen tarkkuudella. Lukija saa kirjan sivuilta valtavan määrän sellaista tietoa, jolla tänä päivänä on taatusti käyttöä vaikkapa monissa kahvipöydissä ja porinaryhmissä. 

 

 

Perry Stone

Parantava ateria

Kuva ja Sana, 252 sivua

 

Perry Stonen kirja ”Parantava ateria” käsittelee ehtoollisen viettämistä. Ensin kirjailija rakentaa Raamatun teksteihin tukeutuen yhteyden aterialle vankan perustan. Sitten hän kertoo, miten alkuseurakunnassa kodeissa tapahtunut leivän murtaminen ja päivittäiset yhteyden ateriat muuttuivat vuosisatojen aikana pappien kirkoissa suorittamaksi juhlalliseksi sakramentiksi. 

 

Perry Stone on tutkinut aihetta perusteellisesti peräti kolme vuosikymmentä ja antaa kirjallaan paljon uutta tietoa sekä myös ajattelemisen aihetta. Hän korostaa yhteyden aterian tärkeyttä, muistuttaa yleisestä pappeudesta ja alleviivaa ehtoollisen eheyttävää ja jopa parantavaa voimaa. Lukujen perässä olevat yhteenvedot ja työkirjamaiset sivut tehostavat onnistuneella tavalla kiinnostavaan aiheeseen syventymistä ja tietojen omaksumista.

 

Stone nostaa esille myös asioita, jotka varmuudella nostavat seurakunnissa ja etenkin niiden pastoreiden keskuudessa kiivaitakin vastaväitteitä. Stone nimittäin kehottaa kristittyjä ottamaan uudelleen käyttöön ne yhteyden ateriat, joita alkuseurakunnan aikana vietettiin kodeissa. Stone jopa antaa yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten tällaiset yksin tai vain pienessä piirissä vietettävät ja nykyään nopeasti yleistyneet kotiehtoolliset leivän murtamisineen tulisi järjestää.

 

Ilkka Halava, Matti Helin, Pontus Salmi

Kansankirkon myytinmurtajat

Edita, 138 sivua

 

Kirjoittajakolmikko Ilkka Halava, Matti Helin ja Pontus Salmi on kirjoittanut ohuen mutta sanomaltaan painavan kirjan ”Kansankirkon myytinmurtajat”.

 

Millaisin eväin tällainen kirja on syntynyt?

 

Kauppatieteitten maisteri ja ekonimi Ilkka Halava on tulevaisuudentutkija ja yhteiskunnan sosiokulttuurisen muutosten asiantuntija.

Pastori ja valtiotieteiden tohtori Matti Helin on Tampereen seurakuntayhtymän diakoniajohtaja, kirkon laatuajattelun, jäsenyyden ja asiakaslähtöisyyden osaaja.

Pastori ja teologian tohtori Pontus Salmi on Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön johtaja, jonka eritysalueita ovat johtaminen, työyhteisöt ja strategiatyö.

 

Entä millaisiin päätelmiin näin laajalla asiantuntemuksella ja kokemuksella päädytään? Tässä siitä muutama esimerkki kolmikon havainnoista:

 

Kirkosta eroamiseen on syytä suhtautua vakavasti. Tradition rinnalle on raivattava tilaa jäsenten tarpeille, tunteille ja odotuksille.

Me suomalaiset podemme hengellisyysvajetta, jota kirkko on onnistunut huonosti täyttämään.

Kirkko tarvitsee johtajia, jotka yhdistävät eristyksissä puuhailevat työmuodot ja monenkirjavat näyt toimiviksi ja ydinsanomaansa julistaviksi seurakunniksi. Ja niin edelleen.

 

Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin reipas, suorasanainen ja käytännöllinen puheenvuoro tilanteeseen, joka on ilman korjausliikkeitä ja selkeää parannuksentekoa viemässä seurakunnat yhä pahemmin yhteiskunnan marginaaliin.

 

Byrokraateille ja organisaatioon rakastuneille kirja voi olla tuskallistakin luettavaa. Heitä lohduttakoon ajatus siitä, että kaikki kehitys ja parannuksen tekeminen alkaa tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta.

 

 

Hilkka Olkinuora, Jaakko Vuorenmaa

Surun vuosi

Kirjapaja, 80 sivua

 

Rovasti ja kirjailija Hilkka Olkinuoran kirjoittama ja valokuvaaja Jaakko Vuorenmaan kuvittama kirja ”Surun vuosi” on syntynyt äidin ja pojan yhteistyönä. Heitä yhdistää suru, yhteisen perheenjäsenen, lapsen ja pikkuveljen menetys.

 

”Surulta ei kukaan säästy. Siksi ahdistavankin surun voi kokea yhdessä, sillä surussa olemme eniten toistemme lähimmäiset”, toteavat kirjan tekijät heti alkulehdillä. 

 

”Surun vuosi” vie lukijan mukanaan niihin pimeisiin, pelottaviin ja rujoihin laaksoihin, joista psalmissa 23 puhutaan. Tekstissä ovat mukana monenlaisia surijoita.  Oman lapsensa menettäneen äidin tuska, monia hautajaisia saattoväkineen nähneen papin paikoin ironisetkin huomiot sekä kömpelöiden lohduttajien epävarmat sanat punoutuvat kokonaisuudeksi, joka vuoroin raastaa, vuoroin löytää turvan Golgatan risteiltä.

 

Teksti pitää lukijaansa otteessaan. Paikoin tuo ote on kuin vuoristoradalla vinhaa vauhtia alas syöksyvän vaunun laitoihin takertumista. Hetkeä myöhemmin sen viiltävän tarkat havainnot pakottavat lukijan avaamaan nyrkkinsä ja pudottamaan kivet käsistään.

 

Kirja päättyy turvallisiin sanoihin: ”Surun vuosi, elämänmittainen. Ilon aika, iankaikkinen”.  

 



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin