Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Sammeli Juntunen: Teesejä Jumalasta

Sammeli Juntunen,

Teesejä Jumalasta,

Perussanoma, 2017

 

Uskonpuhdistuksen sanoma tänään on kirjasarja, jossa kirkon teologian asiantuntijat naulaavat omat teesinsä päivittäen uskonpuhdistuksen keskeisiä asioita. Sarjan aiemmissa kirjoissa onon naulattu teesejä kirkosta, ehtoollisesta, Raamatusta, vanhurskauttamisesta, uskontunnustuksesta, ristin teologiasta sekä laista ja evankeliumista. Kahdeksannessa osassa Sammeli Juntunen tarjoaa lukijoilleen kymmenen teesiä Jumalasta. Tässä muutamia poimintoja hänen teeseistään:

 

1. Teesi: Jumalasta ei voi kirjoittaa teesejä. Osa mediasta on ratkaissut asian kirjoittamalla Jumalan pienellä j-kirjaimella osoittaakseen, että kyse on jokaisen omasta jumalasta, josta ei voida sanoa mitään. Kirkolle tällainen ei käy. Sen tehtävänä ei ole yleiskäsitteen uskonto markkinointi eikä jumalasta puhuminen. Kirkon on puhuttava Jumalasta, maailman Luojasta, joka on oma-aloitteisesti ilmoittanut itsestään Raamatussa.

 

2. Teesi: Jumala on kolminaisuus. Kristityt pitävät kiinni yksijumalisuudesta vähintään yhtä kiivaasti kuin juutalaiset tai muslimit. Jos Jumala on vain salattu ja tuonpuoleinen, hän on moraalin ja järjestyksen säätäjä, jota pitää totella. Näin asia on juutalaisuudessa ja islamissa. Kristinuskossa mukaan tulee myös Jumalan itsensä ilmaiseva ja maailmassa läsnä oleva ja ihmistä rakastava puoli, joka uhraa itsensä pelastaakseen ihmiset.

 

3. Teesi: Jumala on kaiken luoja. Tässä ajassa meidän on uskottava luominen asiana, jonka totuutta ei voida teesein mihinkään naulata, vaikka asiasta hyviä ja järjellä käsiteltäviä viitteitä.

 

4. Teesi: Jumala on Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Jumala on halunnut ilmoittaa itsensä valitsemissaan historian tapahtumissa. Teesissä on hieno kuvaus siitä, miten Jumalan yritykset pelastaa ihmiskunta epäonnistuivat, kunnes hän lähetti Poikansa maksamaan ihmisten syntivelat.

 

5. Teesi: Jumala on pyhä. Länsimainen käsitys ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista perustuu Jumalan pyhyyteen. Pyhä Jumala on luonut jokaisen ihmisen kuvakseen riippumatta tämän iästä, sukupuolesta, asemasta, terveydestä, rodusta ja uskonnosta. Myös Jumalan lunastustyö perustelee ihmisoikeudet.

 

6. Teesi: Jumala on Jeesuksen Kristuksen isä. Mooseksen välittämä laki eli etiikka ei mahdollista Jumalan tuntemista. Tarvitaan Jeesus, joka toi Jumalan ihmisille tunnettavaksi. Jeesuksessa Jumala ylitti Luojan ja luodun välisen metafyysisen kuilun ja syntyi yhdeksi luomistaan olennoista. Pelin koodaaja itse tuli peliin, jota me elämme.

 

7. Teesi: Raamattu on Jumalan sanaa. Jeesus Kristus on Jumalan varsinainen ilmoitus eli Jumalan Sana. Hän ei ole ainoastaan tuonut meille sanoja Jumalasta, vaan on itse omassa persoonassaan Jumalan Sana. Jumalan sana; alkuosa on jumalallien, loppuosa inhimillinen. Raamattu on sekä jumalallinen että inhimillinen

 

8. Teesi: Kirkko on Jumalan temppeli. Syy siihen. ettei Jerusalemin temppeliä rakenneta uudelleen. on se, että Jeesus on korvannut sen. Nyt Herran pyhä temppeli on ensinnäkin Jeesus Kristus itse ja toiseksi kirkko, Kristukseen uskovista íhmisistä koostuva yhteisö, seurakunta.

 

9. Teesi: Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus on ”tilaa antavaa” ja pyyteetöntä agape rakkautta. Jumala ei luonut maailmaa siksi, että hän saisi siitä jotain hyvää itselleen. Hänen rakkauteensa sisältyy myös etsivä ja mustasukkainen rakkaus (eros) sekä yhteyttä ja ystävyyttä luova rakkaus (filia).

 

10. Teesi: Jumala on tulevaisuudessa. Iankaikkinen Jumala ympäröi luodun todellisuuden sekä sen menneisyydestä, nykyhetkestä että tulevaisuudesta käsin, ehkä todellisimmin tulevaisuudesta.

 

 

Yhteenveto

Kirja käsittelee raikkaalla tavalla aihetta ”josta ei voi kirjoittaa teesejä”. Lukija oppii, mitä on ”siviiliuskonnollisuus” ja saa tutustua siihen, miten maailmankaikkeuden synty teorioineen kertoo Jumalasta. Kirja kertoo hienolla tavalla myös kristittyjen Jumalan ja Allahin eroista sekä siitä, miksi Raamattua voi tutkia historiallisena dokumenttina, mutta Koraanin tutkiminen samassa mielessä on kiellettyä. Kirja käsittelee aihetta tuoreella tavalla ilman pönäkkyyttä ja jäykkyyttä.

 

 

Teksti, selkeys, ulkoasu  *****

Sisältö, sanoma  *****

 

 

 (720)

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin