Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Olof Edsinger: Tuomio, Evankeliumin unohdettu ulottuvuus

Olof Edsinger,

Tuomio, Evankeliumin unohdettu ulottuvuus,

Perussanoma, 2016

 

Tuomio on pelottavana syrjään sysätty aihe. Niinpä sitä samoin kuin syntiä, syyllisyyttä, ja parannuksen tekemistä pohditaan harvoin saarnoissa ja puheissa. Tämmöinen hämmästyttää, sillä tuomiota tai Jeesuksen toista tulemista käsitellään Uudessa testamentissa keskimäärin joka 25. jakeessa. Eniten tuomiosta puhuu Jeesus. Myös Vanhassa testamentissa tuomio on keskeinen teema.

 

Pitäisikö edellä toteamani perusteella ajatella, että kirja, jonka nimenä on Tuomio, jää varastomenestykseksi? Kukaan ei tohdi tai halua tarttua siihen. Vai käykö päinvastoin? Kun tarjolla on vihdoin vankkaa asiaa evankeliumin vaietusta puolesta, niin kirja viedään suorastaan käsistä.

 

Olof Edsinger ei pelkää kertoa asioista suoraan ja kaunistelematta. Hän rikkoo kiiltokuvia todistamalla Vapahtajan ja Hyvän Paimenen olevan myös tiukka tuomari. Edsingerille tuomio on hyvä uutinen, sillä se on evankeliumin erottamaton osa.

 

Ilman tuomiota ei tarvittaisi evankeliumia, koska ei olisi mitään, mistä syntinen ihminen pitäisi vapauttaa. Evankeliumi on sekä pelastava että tuomitseva. Evankeliumin kohdatessaan jokainen ihminen, joko tulee pelastuksen sisäpuolelle, tai jättäytyy ulkopuoliseksi. Vasta suostuttuamme ja nöyrryttyämme Jumalan tuomittaviksi voimme ottaa vastaan Jeesuksen meille hankkiman armahduksen.

 

Kirja vastaa taitavalla tavalla usein esitettyyn väitteeseen: ”Jos Jumala on hyvä, niin hän ei voi tuomita ihmisiä kadotukseen”. Edsinger ei tyydy ainoastaan vastakysymykseen: ”Jos joku suostuu korkeimman oikeuden tuomariksi, niin ei kai se todista hänen olevan paha?” Hän menee pitemmälle: Tuomio on osoitus Jumalan hyvyydestä. Hän välittää siitä, mitä luomakunnassa tapahtuu ja kuinka ihminen elää. Tuomio osoittaa, että ihminen ei ole vain ajopuu tai olosuhteiden uhri, vaan hän voi valita. Tuomio osoittaa ihmisen ainutlaatuisen arvon Jumalan kuvana. Tuomiota tarvitaan myös siksi, että oikeus voittaa, ja Jumala voi luoda uuden synnistä ja pahuudesta vapaan taivaan ja maan.

 

Tuomiota tarvitaan, koska synti erottaa ihmisen Jumalasta. Synti on tuomittava ja sovitettava, jotta rikottu yhteys voisi uudelleen syntyä. Tämän keskiössä on risti: Jumala sovitti ristillä maailman synnit, ja siksi lunastetulla ihmisellä on täysi syy rakastaa lunastajaansa ja olla yhteydessä häneen. Risti, lunastus, armo ja elämä Jeesuksen veren suojassa tuodaan kirjassa kirkkaalla ja turvallisella tavalla tuomion rinnalle. Mitään kadotustuomiota ei ole niille, jotka vaeltavat seuraten Jeesusta ja turvaten häneen Vapahtajanaan.

 

Tästä mainiosta Anna Norbackin suomentamasta kirjasta olisi helppo kirjoittaa pitkiäkin luonnehdintoja, mutta jätän loput ”juonipaljastukset” tekemättä. Lukekaa itse. Yhden Jumalan Pyhyyteen ja hänen syntiä kohtaan tuntemaansa ”allergiaan” liittyvän osuvan lainauksen liitän vielä tähän loppuun: ”Sen sijaan, että kysymme, miksi jotkut ihmiset joutuvat kadotukseen, meidän olisi kysyttävä, kuinka ainutkaan ihminen ylipäätään voi pelastua.”

 

Yhteenveto:

Erinomainen kirja siitä, miksi rakastava Jumala tuomitsee ihmisiä kadotukseen.  Olof Edsinger käsittelee taidollisesti tuomiota, joka on keskeinen osa evankeliumia. Sen kohdatessaan jokainen ihminen joutuu valitsemaan, tuleeko armon varassa sisälle vai jättäytyykö ulkopuolelle tuomittavaksi. Tervetullut kirja aikana, jolloin halpa armo ja eettiset tarinoinnit pyrkivät sysäämään syrjään opetuksen kokonaisesta ja laimentamattomasta evankeliumista.

 

Teksti, selkeys, ulkoasu  *****

Sisältö, sanoma  *****

 

 

(681)


  



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin