Miksi valitsin juuri Hengen uudistuksen?
Jos tässä esittämäni perustelut tuntuvat tutuilta, niin liity sinäkin kirkkomme uudistajiin. Sen voit tehdä helposti käymällä osoitteessa .
Kun olin jäämässä eläkkeelle Kotimaa-yhtiöiden toimitusjohtajan tehtävästä, mietin, mihin jatkossa käyttäisin aikani, energiani sekä työvuosien aikana saamani kokemuksen ja verkostot? Mistä siis luopuisin, mitä säilyttäisin, tai pyrkisinkö löytämään aiempien tilalle jotain aivan uutta?
Noiden pohdintojen keskelle sain Yrjö Niemen kautta kutsun Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallitukseen. Asiaa hetken pohdittuani vastasin myöntävästi. Halusin antaa työvuosien aikana kertyneen kokemukseni ja kontaktini palvelemaan kirkkoa ja sen uudistumista jatkuvasti muuttuvan maailman ja lisääntyvien haasteiden keskellä. Niinpä olen ollut yhdistyksen hallituksen jäsenenä vuodesta 2005, ja minut valittiin 20.3.2006 yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi.
Miksi otin vastaan Hengen uudistus kirkossamme ry:n kutsun, vaikka samaan aikaan olin raskaalla kädellä karsimassa aiempia sidoksiani? Vastaus on yksinkertainen: näin yhdistyksessä toimijan, jolla on hyvät mahdollisuudet nostaa kirkossamme esille keskustelua uudistusten tarpeesta, spiritualiteetin eli hengellisen elämän vahvistamisesta ja alussa listaamieni heikkouksien korjaamisesta.
Spiritualiteetti ja siihen liittyvä karismaattisuus armolahjoineen kuuluvat kirkon vanhaan perintöön. Niiden juuret yltävät alkuseurakuntaan saakka. Valistuksen aikana tämä aarre haluttiin kätkeä vakan alle. Tietoa palvoessaan ihminen halusi siivota sivuun kaiken sen, mikä ei ole käsin kosketeltavissa, aistein havaittavissa ja ihmisen vajavaisella järjellä ymmärrettävissä.
Nyt on aika antaa jatkuvasti uudistuvan hengellisen elämän ja terveen raamatullisen karismaattisuuden elävöittää kirkollisia rakenteitamme ja meidän jokaisen hengellistä elämäämme.
Uudistuksen onnistumisessa on seurakuntien työntekijöiden sitouttamisella keskeinen merkitys Sitouttaminen edellyttää koulutuksen lisäksi työntekijöiden rohkaisemista ja tukemista. On vaikea sitoutua, jos toiminnalta puutuvat selkeät linjaukset ja tavoitteet. Yhteiskunnan tukeman ammatillisen koulutuksen lisäksi työntekijöille tarvitaan nykyistä paljon enemmän myös sitouttavaa ja heidän hengellistä elämäänsä rakentavaa ja vahvistavaa opetusta.
Kun kirkko on säännöllisin väliajoin tehnyt erilaisia linjauksia ja ohjelmia, niissä on tavattu puhua maallikkojen tärkeästä merkityksestä seurakuntien resursseina ja vapaaehtoisina työntekijöinä. Käytännön tasolla ei ole kuitenkaan vielä päästy kovin paljoa puheita pitemmälle. Niinpä valtavat määrät seurakuntalaisten osaamista, koulutusta ja kokemusta jää käytännön toiminnassa hyödyntämättä. Käykö niin, että vasta kirkosta eroamisien tuoma taloudellinen niukkuus saa tässäkin asiassa todellisen muutoksen aikaan?
