Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23
Päivän Sana 24.07.2024

Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.



Hepr. 12:14

4. Pojat ovat lähteneet

28.8.2022.

Olli, Tuuli ja Viima olivat viikon verran aitan takana tutussa ja turvallisessa häkissään. Sieltä ne haistelivat ulkoilmoja, kuuntelivat metsän ääniä ja saivat turvallisen kotihäkkinsä suojasta katsella muita eläimiä. 

 

Sitten ovi vapauteen avattiin ja pojat lähtivät kuusikkoon, kuten oikeitten metsäoravien kuuluukin. Pitkään seurasimme hieman haikeina niiden taidokasta kiipeilyä korkeissa puissa, hyppyjä oksalta oksalle ja sitä valtavaa iloa, jonka kaikki uusi niille tuotti. Sitten ne katsoivat metsän vihreyteen.

 

Illan pimetessä kolmikko palasi kotihäkkiinsä. Siellä niitä odotti ruoka ja omat pehmoiset nukkumapaikat. Kun päivä oli valjennut ja aamiainen syöty, pojat kiiruhtivat jälleen kuusikkoon viettämään oikeaa metsäoravien elämää.

 

Sama on toistunut lähes päivittäin. Joskus ne palaavat yökortteeriinsa niin myöhään, ettemme ennätä niitä näkemään tai poistuvat aamulla niin aikaisin, että me olemme vielä nukkumassa. Kurkun ja porkkananviipaleiden sekä pähkinöiden ja muiden aamiaistarvikkeiden kulutuksesta voi silloinkin huomata, että paikalla on käyty.

 

Oravistamme nuorin Aulis tuli hoitoomme 16.8. Auliksen nimipäivänä. Oravilla on yleensä vuodessa kaksi poikuetta. Joskus hyvissä olosuhteissa voi syntyä myös ns. syyspoikue. Aulis on sellaisen poikueen pienokainen. Eilen Aulis painoi jo 55 grammaa. Sen paino on hoidossamme jo hieman enemmän kuin tuplaantunut.

 

Kaverusten keikkuessa kuusien latvoissa oman panonsa jo tuplannut eli 55 grammaa painava Aulis imee Pihlavan pirtissä tyytyväisenä lämmintä maitoateriaansa. Tulevia voi toki suunnitella, vaikka silmät olisivat vielä kiinni:Luonnossa oravien imetysaika on peräti kymmenen viikkoa. Karvojen kasvamisella, silmien avautumisella ja hännän tuuhettumisella on myös oma aikataulunsa. Niihin me emme voi parhaallakaan hoidolla vaikuttaa.

 

Pientä huolta tuntien selailemme kalenteria. Ennättääkö Aulis riittävän isoksi, vahvaksi ja pörröturkkiseksi ennen lokakuun pakkasöitä?

 

Olisiko sille ehkä ryhdyttävä suunnittelemaan aitan taakse lämmintä kortteeria, jossa se voi selvitä talven tuiskujen ja pakkasten yli ihan ensi kevääseen saakka?

 

Luonnossa oravien poikaskuolleisuus on suurta. Kesän poikasista vain yksi neljästä on seuraavana kesänä elossa. Orava elää noin seitsemän vuotta, joten kun se on alkuvaikeuksista selvinnyt, sen elämä muuttuu paljon varmemmaksi.

 

Oravatietoutta löydät Paavo Hellstedtin ja Juha Laaksosen upeasti kuvitetusta ja paljon kiinnostavaa tietoa tarjoavasta kirjasta Orava Metsien tuttu tuntematon (Tammi2022).

 

 

 

 

   

 

 

  



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin