3. Yllättäen tuli vielä yksi orava lisää

17.8.2022

Koiran ulkoiluttaja – tai paremminkin hänen koiransa – löysi eilen Nokialla metsäpolulta pienen oravavauvan. Ilman koiraa pienokainen olisi todennäköisesti jäänyt huomaamatta. Miten 25 g painava pienokainen oli metsäpolulle joutunut, on arvoitus. Viime hetkellä se joka tapauksessa löydettiin, sillä noin pieni elämä sammuu nopeasti ilman lämpöä ja ravintoa.

Pienokainen löytyi Auliksen nimipäivänä. Kun myrskyt ja rajuilmat nimetään nimipäivien mukaan, niin miksei nimettäisi myös oravan löytölasta. Auliksesta voidaan täydellä syyllä sanoa Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu kirjan Haitula runoa lainaten, että se on pienempi kuin pieni.

Tänään Aulis on ollut jo varsin virkeä. Kuten kuvasta näkyy, ravitseva maitoseos maistuu sille hyvin. Parin, kolmen tunnin välein tarjottavat ateriansa se syö yhden millilitran ruiskusta.

Aiemmin saamamme kolmikko alkaa olla valmis siirrettäväksi ulos

Kesäkuun lopussa ja heinäkuun alkupäivinä hoitoon tulleet vanhemmat oravamme Olli, Tuuli ja Viima ovat kasvaneet jo isoiksi. Taidamme siirtää ne häkkeineen jo huomenna pihapiirin reunassa olevan yli satavuotiaan harmaan hirsiaitan taakse. Siellä ne saavat totutella ulkoilmaan, luonnon ääniin ja puissa kiipeileviin metsäoraviin. Sitten häkin yläkulmassa oleva pieni ovi avataan, ja pojat saavat kiivetä lähellä oleviin kuusiin.

Mikäli vanhat kokemukset toistuvat, niin häkki yöpymispesineen tulee olemaan niiden yöpymis- ja ruokailupaikkana vielä pitkään vapauteen pääsyn jälkeenkin. Ja miksei olisi, sillä mihin sitä nyt lähtisi, kun tiedossa on ilmainen kortteeri ja vapaat aamiaiset.

Se taas merkitsee sitä, että toistaiseksi pahvilaatikossa uinuvalle Aulikselle on jo parin viikon päästä rakennettava on iso häkki, jossa se saa kasvaa ja vahvistua pärjätäkseen metsäoravana talven yli.