Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23
Päivän Sana 15.10.2018
Siunatkoon Jumala meitä,
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.

Ps. 67:8

Pääsiäislammas, josta tuli lammaskoira

"Tuohon se ressukka menehtyy", harmittelin vaimoni Kaijan kanssa, kun katselimme kolmea pientä karitsaa. Kaksi parin päivän ikäisistä karitsoista sai nauttia mielin määrin emolampaan maidosta. Kun kolmas karitsa yritti liittyä seuraan, emo karkotti sen tylysti pois luotaan. Katselimme aikamme murheellista näkyä. Sitten Kaija sanoi sanat, jotka muuttivat elämämme pitkäksi aikaa eteenpäin.

 

Kaksi päivää vanha karitsa on lähdössä pääsiäislampaaksemme onnellisen keinoemonsa Kaijan turvallisessa sylissä."Me voidaan ottaa tuon hoitoomme ja ruokkia sitä tuttipullosta, kunnes siitä tulee tarpeeksi iso selviämään itse", sanoi Kaija katsellen säälien syrjittyä pikkuista.

(Tämän artikkelin kaikki kuvat aukeavat klikkaamalla suurempina)

 

En sanonut mitään. Talon emäntä Jaana sitä vastoin sai nopeasti sanaisen arkkunsa auki: "Kyllä se sopii. Ottakaa vain mukaanne. Karitsan voi helposti viedä autossa sylissä pitäen. Käyn hakemassa pyyheliinan, jonka päällä karitsaa on mukavampi kuljettaa."

 

Ennen kuin kunnolla ennätin edes tajuta, mitä oli tapahtunut, me ajelimme karitsa kyydissämme kohti kotia. Sitten mieleeni juolahti tärkeä kysymys: ”Onko meillä sitä tuttipulloa?”

Matkan uuvuttamana unten mailla 

Vaippoja ja tuttipullo kahden päivän ikäiselle

 

”Kyllä sellaisen jossain pitäisi olla. Kun vain muistaisi missä”, vastasi Kaija lievää epävarmuutta. Niinpä ajoimme Punkalaitumen K-Marketin kautta siinä toivossa, että siellä myytäisiin tuttipulloja.

 

Minun osakseni tuli mennä käymään myymälässä, sillä karitsa sylissään istuva Kaija ei luonnollisesti voinut liikahtaa mihinkään. Myyjän opastaman löysin hyllylle, jossa oli suuri määrä erilaisia tuttipulloja. Myyjä ryhtyi niitä esittelemään aloittaen tietysti hienoimmista ja kalleimmista.

 

Esteri uudessa kodissaan. Tähän jos mihin sopivat lastenlaulun sanat: Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan...Hienoja tuttipulloja esiteltyään ja henkeä vetäessään myyjä kääntyi puoleeni ja kysyi: ”Minkä ikäiselle tuttipullo tulee?”

 

”Kaksi päivää vanhalle”, minä vastasin naama vakavana.

 

Myyjän ilme oli näkemisen arvoinen. Ihailin sitä hetken, sitten jatkoin: ”Se tulee lampaalle, kahden päivän ikäiselle karitsalle.”

 

Myyjä alkoi nauraa. Sitten hän unohti hienosti pakatut kalliit tuttipullot ja nappasi hyllyn oikeasta alakulmasta tavallisen halvan tuttipullon. ”Tämä maksaa paljon vähemmän ja toimii aivan yhtä hyvin kuin nuo paljon kalliimmat. Ota samalla pari varatuttia, jos e vaikka puree tutin rikki”, myyjä opasti.

 

Eivät ostokset siihen loppuneet. Karitsalle, jolle olimme Pääsiäisen kunniaksi antaneet nimen Esteri (Easter = pääsiäisen), piti ostaa myös vaippoja. Ne toimivat mainiosti, kun vauvojen vaippoihin leikkaa reiän häntää varten. Sitä emme tuossa vaiheessa tajunneet, miten nopeasti vaipoissa on siirryttävä yhä suurempiin numero kokoihin. Karitsat kasvavat aivan eri tahtia kuin vauvat.

 

Yökortteeriksi sisällä muutoin koirien lailla vapaana kulkevalle karitsalle haettiin aitasta tilava ja näppärästi koottava koiranhäkki. Se asetettiin makuuhuoneeseen, niin että koko karitsan lauma, johon sen lisäksi kuului kaksi ihmistä ja kolme koiraa, saattoi nukkua yöt turvallisesti yhdessä.

 

 

Kun tieto pääsiäislampaastamme levisi, tulivat monet ystävämme ihastelemaan pikkuista karitsaa. Käyntien aikana toistuivat jo Facebookin sivuilla tutuiksi tulleet kommentit: "Voi, mä en kestä, se on niin suloinen!" 

"Oi, mikä söpöliini!" 

"Onpa se ihana!"

ja niin edelleen.


Onneksi meillä on kuttuja, joiden maito on karitsalle paljon terveellisempää ja ravitsevampaa kuin lehmänmaito.

Varmuuden vuoksi ilmoitimme kaikille kävijöille, että ennen kuin he poistuvat, me ihan vain varmuuden vuoksi tarkastamme kaikkien kassit ja takkienaluset, ettei pieni pääsiäislampaamme edes vanhingossa tarttuisi kenenkään mukaan.

 

Kahden viikon ikäinen Esteri yökortteerissaan.Näyttää siltä, että Esteri tuntee olevansa koira siinä missä lauman muutkin karvaturrit. Eikä se oikeastaan ole ihme, sillä tuskin se muistaa elämänsä kahta ensimmäistä päivää. Ja jos muistaa, niin tuskinpa ainakaan hyvällä. 

 

Tässä 2,5 viikon ikäinen Esteri kokeilee onko siitä prinsessaksi; monenko patjan läpi herne vielä tuntuu häiritsevänä.Lauma keksimässä seuraavia kujeita. Perhoskoiramme Sally ja Donna, skyenterrieri Zorro ja lammaskoira Esteri.Kun peilejäkään ei ole ollut sopivalla korkeudella, niin identiteetti on ympäristön muovaama. Eikä se loppujen lopuksi niin kovin paljoa muista karvakuonoista eroa. Ovathan koiratkin niin kovin eri näköisiä ja kokoisia. Olkoon Esteri siis vapaasti lammaskoira tai koiralammas. Aivan miten itse tahtoo!

 

löytyy erillinen kuvakooste pääsiäislampaamme Esterin kasvusta sekä koiriemme kanssa ulkona puuhailusta.

 

 

 

   

 

 

 

 

  

 



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin